Rauli kävi täälläkin ja kovalla myräkällä. Tuli kutsumatta ja tuntikausia puhalteli ilman lupaa niin, että sukat pyöri jaloissa, vaikka ihan tuvassa vaan istuttiin ja ihmeteltiin. Tuumattiin vain, että onneksi ei ole maanjäristyksiä eikä mutavyöryjä näillä main.
Aggrekaatti pyöri hyvin ja lukuvalona illan hämärissä toimi paristovirtainen led-lyhty. Kynttilöitä ei nytkään siis sytytelty. Moni voisi nyt vetää johtopäätöksen, että on hävinnyt viimeinenkin romantiikan nälkä. Voin sanoa, että Kettumummolle on romantiikkaa ihan jokin muu kuin kynttilänvalo! Suatan joskus kertoakin . . . mutta en just nyt.
Ikkunasta seurailtiin, että pysyvätkö rantapetäjät juurillaan, lipputanko ja pihakeinu paikoillaan. Kovilla olivat, mutta paikoillaan pysyivät. Petäjät joutuivat tosin luovuttamaan osan oksistaan. Niitä sitten pihalta keräiltiin.
Aamulla oli ilma tyyntynyt jo sen verran, että passasi lähteä metsään. Korillinen sieniä tuli tuasiisa kotiin, kanttarelleja, herkkutatteja, mustiatorvisieniä ja lampaankääpiä. Haaparouskujakin jo löytyi. Siivottiin sieniä rappusilla kauniissa ja lämpimässä auringonpaisteessa. Ja ihmeteltiin, että onkin taas niin kaunista ja rauhallista.
Ja sitten 22 tunnin sähköttömyyden jälkeen virtaa tulee taas. Ja eikun sienikattila tulelle . . .
Menkää metsään, kyllä sinne hirvien, hirvikärpästen ynnä muiden
sekaan mahtuu . . .
Menkää metsään, kyllä sinne hirvien, hirvikärpästen ynnä muiden
sekaan mahtuu . . .
Valoja ja varjoja lampaankääpämetsikössä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti