Juhannusterveiset

Katto ropisee ja tuuli viskoo nurmikolle männynkäpyjä ja kuivaneita oksia. Laineet lyö yli laiturin. On juhannus. Suomen kesän odotetuin aika. Aina se lämpimin ja kaunein aika ei satu juuri näihin päiviin. Milloin kesän kukkeimman loiston saa nähdä ja kokea jo viikkoja aikaisemmin, milloin se taas siirtyy kohti syksyä.

Eipä mittää, hengissä ollaan. Katto ei ole lähtenyt tuulen mukaan. Sähkötkin vielä pelaa. Lipputanko ei ole kaatunut eikä sen nuppi ole pudonnut isoisän päähän. Jos eno vielä eläisi, niin nyt voisi kehua, ettei enokaan pudonnut veneestä. Sauna on edelleen palamatta, eikä kukaan kokeillut rytminsiirtoa pulahtamalla suoraan kuumasta löylystä kylmään veteen. Juhannuskoivukin on niin tuoreen näköinen portaiden pielessä. Kaikki hyvin siis. Kiitos taivaallisen ylipuutarhurin. 

Juhannusterveisiä lähetän vielä erityisesti Anjalle järven toiselle rannalle, Pirjolle sinne Kettumummon lapsuusmaisemiin, Helgalle jonnekin pohjoiseen, missä matka mitataan poronkusemalla, siskolle ja lankomiehelle Peisantielle, Jussille samalla nimipäiväonnittelut Tähtelään ja Eijalle synttärionnea. Terveisiä vielä Hennan perheelle Kalajärvelle, Matille leppoisia vapaapäiviä Pikkalaan ja edelleen terkkuja monille entisille työkavereille ja nykyisille ystäville nimeltä mainitsematta ja muutamalle meidät jo unohtaneelle.  Kaikki te saatte lämpimät kettumummoterveiset mummohalauksien kera:)

Sade on vain siunaus kaiken kuivuuden jälkeen ja tuulen tuiverrus puiden suursiivous. Näin vesi antaa uutta voimaa ja tuuli karistaa oksilta ylivuoteiset roskat ja kuivat kävyt. 

Voi miten hyvältä lämmin taas tuntuukaan tämän myräkän jälkeen.