Taidan päivittää tilan! Tila, tilalla, tilalle, tilalta - hmmm noin se sana taipuu. Asuttiin ennen vanhaan asutustilalla - rikkoutuneen moottorisahan tilalle piti hankkia uusi - keuhkokuumetta sairastanut mummo parani ja nousi tilaltaan . . .
Minä mummo kun päivitän tilan, niin minä kannan petivaatteet ulos tuulettumaan ja vaihdan puhtaat lakanat. Mutta Pappa se on semmonen epeli, että se välillä päivittää tilaansa istumalla nuamakirjan iäressä. Sanoo itseään vanhanaikaiseksi, mutta minähän se tässä vanha pieru olen. Ai ai, nytkii niin viäntää . . .
Entäs sitten se seinälle kirjoittelu? Kun asuttiin piäkaapunnissa, niin nuoriso esitteli taidettaan ja mielipiteitään maalailemalla seinille graffitteja. Oli tosi taidokkaitakin ja ihan sopiviin paikkoihin maalattuja, mutta sitten oli tietenkin niitä perinteisiä hitusvinkulan kuvia, kirkkovenneiksikin nimitettyjä. Niitä lienee jo kivikautinen alkuasukas-suomalainen piirrellyt ja . . . haistatellut . . . Nyt kai sitten ne nuamakirjalaeset kirjottavat seinilleen. Toivottavasti jättävät kuitenkin kammarinsa tapetit rauhaan . . .
Niin muuttuu maailma mummoseni. Huokailen täällä Kettukivenmökin parvella ja välillä töräyttelen . . . parvella toskaa . . . ja päivittelen tätä muuttuneen maailman tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti