Se on nyt Kettumummon silimä mustana. Ja naapurin mummolla pottuvarvas murtuneena - könttää kyynärsauvoilla, reppana. Luulis äkkinäinen, että nyt ne kylän akat jo tappeloo verissä päin. Top tykkänään. Nämä pienet kuprut luetaan ihan kotitapaturmiin. Minäpä kerron . . .
Minä itse tappelin paistinpannun kanssa - pannu voitti - hyökkäsi ryöjä seinältä koukusta ja suoraan ohtaan, siihen kulumakarvan alapuolelle, yläluomelle, kun pyyhin seinää pannujen alta. Vaekee selittöö, tapahtu hirmu noppeesti, mutta verta tuli kiitettävästi. Reilun sentin haava ja jumalaton jomotus. Onneks oli nuo inri-arvot sen verta alakantissa - syynä kenties runsaat villiyrttisalaatit ym. - että mummoparka ei ihan kuiviin vuotanna.
Terveyskeskus oli justiisa männy kiinni ja olis pitäny lähtee kymmenien kilometrien piähän Keiteleelle tai Pielavedelle tarkistuttamaan, että pittääkö ommella ja että onko mummo täyvessä hummeetissa. Ajattelin pysyä kotona ja olla itsenäinen. Eivätpähän ainakaan päässeet humeetia tarkistammaan! Eikä ollu Kettupappakaa kotosalla. Luojan kiitos siitä. Että oli todistettavasti kymmenien kilometrien päässä. Muutenhan se olis saanu vaimonsa mustasta silmästä syyt niskoilleen.
Onneks liäkekuapista löyty pätkä "stripsiä". Pyörittelin pakettia ja huomasin, että "parasta ennen" oli männy umpeen jo joetain vuosia sitten, vuan niinhä se on männä mummoltakkii. Heh heh. Sillä stripsillä paikkasin haavan ja nyt on niin kommee musta silimä, niin sanotusti "lilaa luomessa", ihan niin kuin nuorena tanssiin lähtiissä. Silloin oli lilat molemmissa luomissa kylläkin. Aeka parantaa. Siinä se männöö tuokii vekki entisten jatkona.
No, naapurin mummo murti pottuvarpaasa samana päevänä. Luiskahti rantakiveltä uimaan männessään. Ja eiku heti seuraavana aamuna päivystykseen turvonneen jalkasa kanssa ja taksilla Keiteleelle röntgeniin ja taksilla takaisin ja kyynärsauvat terveysasemalta ja siitä apteekkiin ja vihon viimen takasi kottiin. Hyvin siinä melekein kellonympärys kulu aekoo, vuan sitähän sitä meillä on, sitä aekoo. Ja tuuria. Välillä hyvvee ja välillä huonoo.
Mitä mummot oppii tästä? Ainakin sen, että älä laita monta paistinpannua samaan koukkuun. Päällimmäinen saattaa hermostua ja hyökätä. Eläkä mene uimaan kivikkoiselle rannalle.
Vaan me ollaan toisinajattelijamummoja. Meitä ei pienet tapaturmat kaada. Iloisia ollaan ja osataan nauraa itsellemme. Hyvä me, Kettumummo ja nuapurin Leena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti