Tervehdys Ystävä!
Kasvihuoneelta ja kasvimaalta kirjoittelen nyt ensimmäistä kertaa. Päivä aloitettiin iloisesti paskanajolla. Pappa ajoi. Valjasti tuon meidän Olgan . . . pittäähän se autollakkii nimi olla . . . ja peräkärri perrään ja eiku matkaan. Ystävällinen perhe lahjoitti peräkärryllisen hyvin palanutta hevosenpaskoo. Lienee heillä ylituotantoa siitä lajista. Olisivat antaneet enemmänkin, mutta Kettupappa toppuutteel. Olis vielä jouvuttu paskapatter perustammaan tontin nurkalle. Siinä olis sitten toevottannu vieraat tervetulleeks. Vaan eipä tiijä nuista vieraista, kun on tämä karanteeniaika. Mutta siitä en jaksa sen enempätä kirjottoo. Johan tuota tuloo joka reijältä . . . tarkotan ratiosta ja telekkarista . . . että tarpeeks tulloo sitä koronata.
Kettupappa kärräsi paskoo kasvihuoneeseen, kurkkupenkkiin ja perunamaahan. Minä vähän siinä jeleppasin. Lähinnä keräsin talteen kuormasta pudonneita kikkareita. Äeti opetti aikanaan, että tarkka talon pittää. Isä ohjas sammaan suuntaan. Pisti juuttisäkin kätteen ja komens sänkipellolle kerreemään maahan pudonneita tähkiä. Olivatpahan edes tuosta yhestä asiasta sammoo mieltä! Että jos tarkka on tytöstä tullu, niin syylliset löytyy vanhemmista. Niitähän se on heleppo syyttee, jos elämä ei mene niin kuin olis halunnut. Vuan en minä valita. Kuha nyt maenihin!
Siinä puuhasteltiin aikamma ja alako niin kahvihammasta pakottammaan. Vähän päivässä, paljon viikossa, tuumasin ja lähin hörökin keittoon. Siinä kahvia ootellessa kahtelin, kun Miisu-kissa venytteli tuvan lattialle. Ensin etuvenytys ja siten takapiä ja viimeiseksi heitäteksen kylelleen lattialle. Sieltä vinkkas silimee, että teeppä mummo perässä, niin pysyt notkeena. Voe veikkonen, sanoin Miisulle, kyllä olis mummon pitäny alottoo venyttelyt vuosikymmeniä sitten. Sen oon kyllä oppinut miten penniä venytettään ja vieterikkii vennyy tarvittaessa vieläkii . . . jonnii verran . . . ennenku katkii:)
Siinäpä ne tämän päevät työt sitten olikii. Lunta viskas tuasiisa siihen malliin, että eipä kehanna ennee nennee ulos pistee. Eikö muuten oo mukava tämä äetinkiel eli savon murre? Siinä joutuu äkkinäesten leuat koville, kun tätä vientää ja kiäntää.
Kasvihuone on valamiina. Kuhan vähän lämpenöö, niin sitten tomaatit, kurkut ja yrtit kasvamaan. Ai niin, kylyvettiin kasvihuoneeseen 10 siikliä. Suaha nähä syyväänkö jussina uusiaperunoita. Aeka näättää.
Kirjottelen tuas, kuhan mieleen juolahtaa jottae kertomisen arvosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti