Se on tuo Luoja suuressa viisaudessaan järjestänyt kasvimaata hoitavalle mummolle jos toisellekin erinäisiä ristejä. Ennen vanhaan äitini kommentoi johonkin hankaluutta tuottavaan asiaan, että se on ristisä itekellään. Vaikka ei äiti varsinaisesti uskovainen ollut, niin ei sentään ihan jumalaton. Tiesi ristit ja ristillä olot.
Niin siitä kasvimaan rististä piti kertoman. Aikoinaan, kun kasvimaata perustettiin tänne Kettukiven rantakivikkoon, niin tietenkin piti ensin kivet kaivaa ylös ja viedä tilusten reunamille. Sitten tilattiin multaa ja kun ei ollut ruokamultaa tarjolla, niin otettiin peltomultaa. Siitä se taistelu sitten alkoi. Peltomulta puski kasvia jos jonkinlaista. Leinikkiä, rönsyleinikkiä, juolavehnää, suolaheinää, ratamoa, pillikettä, savikkaa, ukontatarta, nurmitatarta ja lukuisasti erilaisia heiniä. Hyvää multaa siis. Ei huonossa kasva edes rikkakasvit.
Taistelu jatkuu. Rönsyleinikki on hallussa, ratamo myös. Näillä molemmilla on vahvat juuret. Ne kun istuutuvat kasvimaalle, niin periaate on, että tässä ollaan ja pysytään. Pitää olla siis tarkkana koko kasvukauden, etteivät pääse rehottamaan ja vieläpä lisääntymään ja täyttämään koko maan. Lähetyskäskynsä ovat siis ottaneet tosissaan:) Juolavehnä luikertelee vahvoilla juurillaan ja yrittää hyökätä kasvimaan sivuilta. Onneksi sen juuret tunnistaa hyvin.
Maahumalasta (Glechoma hederacea) on tullut parissa vuodessa varsinainen riesa. Leviää todella intensiivisesti ja peittää tehokkaasti maan valloilleen päästyään. Googletin tuon riesalaisen ja kas vain, sitähän myydään taimistoissa hintaan 3,95. Meiltä saa ihan ilmatteeks, sen kun tulet vain hakemaan, jos tuo kasvi kiinnostaa. Ei lopu kesken. Löytyy lähes joka puolelta Kettukiven pihaa ja piennarta.
Siispä taistelu jatkukoon. Ajattelin tänään kääntää maata yhden penkin verran ja kylvää porkkanat. Tuo on vasta ajatteluasteella. Sanotaan, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Lähden tästä suunnittelemaan hörökkikupin seuraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti