Kyllästyttää niin. Olen pelannut pasianssia, naputellut koneella 1458 peliä ja voittanut 216. En jaksais enää. Tympäsee. Karanteeni väsyttää. Facessakaan ei jaksa notkua tovia pitempään.
Kyllä tekemistä olisi. Nurkkien nuohoamista, kaappien järjestelemistä, matonkuteiden leikkaamista, sukan neulontaa, reikäisten parsintaa, asioiden murehtimista, vatuloimista puoleen jos toiseenkin. Kun tuo kaikki tulisi tehtyä, niin johan voisi aloittaa alusta. Siivoamisellahan se taas alkaisi. Ei huvita sitten yhtään.EI!
Joutsenet huutavat jäällä. Ai että käyp katteeks. Ollapa nyt vapaa kuin taivaan lintu, lähtisi minne nokka näyttää. Vaan ei sentään. Kohta joutuisi kököttämään pesällä päivästä toiseen munia hautomassa. Sitten kun ne kuoriutuisi, niin opeta siinä sitten kaikki lintutaidot, uimiset, lentämiset ynnä muut. En haluakkaan taivaan linnuksi. Ehken enkeliksi sitten joskus. Enpä tiijä ossaisinko sitäkään hommoo. Kaipa siihen sais perehdytyksen . . . pitkän kaavan mukaan.
Eristäytyminen ottaa hermoon. Jopa tämmöstä puoliks introverttiä mummoimmeistä. En erityisesti ole viihtynyt väkijoukoissa, enkä ole ollut hirvittävän seurallinen, niin silti nyt kaipaisin ihmiskontakteja. Onhan se tuo Kettupappakin immeinen ja kontaktissa ollaan, mutta voisi siinä jonkun naisimmeisen kanssa jutustella ihan eri asioista.
Niinku siementen multaan laittamisesta, pyykkietikan käytön tarpeellisuudesta, avokadopastan makuvivahteista, juureen tehdystä hiivaleivästä, pikkuhoususuojien liimanpinnan ongelmista, menopaussi-iän ohittamisen ihanuudesta, eri merkkisten vehnäjauhojen sitko-ominaisuuksista, kuivahiivan ja tuoreen käytön eroavaisuuksista, äkämäpunkin torjunnasta, kahvinporojen uusiokäytöstä kasvimaalla, munankuorien kuivaamisesta, verenpainelääkkeiden hinnasta, dieselin hinnasta, kesärenkaiden kulutuspinnasta, pellavakankaan kutistamisesta, mekkokaavojen sopivuudesta, vetoketjun vaihtamisen mahdottomuudesta, hiusjuurien harvenemisesta, perunajauhon sopivuudesta kuivashampooksi, vanhan tanssimusiikin sopivuudesta, tyhmistä telkkuohjelmista, naapurin Tyynen kuivakakkureseptistä, Tyynen miehen persoonallisesta kävelytyylistä . . . jne. Parasta kaikessa olisi iloinen puheenporina ja hersyvät naurut.
Joko nyt uskotte, että kuppi menee nurin tästä koronakaranteenista ja pakollisesta erakoitumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti