Lauteille

Kun mennään saunomaan, se on miltei kuin pyhä toimitus. Kivutaan lauteille, sille ihan ylimmälle. Siellä me sitten istutaan vieretysten ja useimmiten hiljaisuuden vallitessa. Pappa luovuttaa minulle löylykauhan ja samalla täydellisen vallan ja vastuun löylyn määrästä ja tahdista. Jos saunan lämpö on juuri sopiva, niin iholle nousee hikikarpaloita. 

Kun nykyajan Annikki Tähti tai Olavi Virta nousee esiintymislavalle (niin kuin Jenni Vartiainen tai Elastinen), hän menee lauteille. Se vetää siellä biisin ja sen kaverit taputtaa selkään ja sanoo, et hyvin sä vedit. Sit ne lähtee mäkkärille ja ne vetää bikmäkit ja kokikset. 

Kun minä tai pappa vedetään, niin silloin me vedetään uistinta Iismeren selällä tai kelkkaa perässä tai pyykkinarua kireämmälle tai kaverin autoa käyntiin tai mitä muuta tahansa, mutta ruokaa me ei vedetä muuta kuin joskus vahingossa henkeen, mutta se on jo aivan eri juttu. 

Kieli muuttuu sukupolvelta toiselle. Nuoret eivät välttämättä ymmärtäisi sitä kieltä tai niitä sanontoja, joita me kuultiin ja puhuttiin lapsena ollessa. Ikkunat ja ovet olivat selällään. No sen he vielä ymmärtävät, mutta miten kävisi seuraavien lauseiden kanssa? 

"Tuokee varia vettä kaserissa kommuutin silimivattiin. Pyyhkikee nuamat ja kätennä hanttuukkiin. Sitte syömään ja rykrantaan ongelle." 

"Mummon vörkkel ol ryvettynnä leipee tehessä. Aarinko riäti tääveltä taevaalta ja pappa huilas vistin penkillä."

                  
                     Vanha tupa ja visti. Pihalla serkukset ja Halli.