Oireita

Pari kuukautta sitten mummoon iski noitoosi, suoranainen pakkonoitoosi. Oli siis aivan pakottava tarve tehdä noita-akkoja. Päivä ja ilta toisensa jälkeen istuin ja ompelin, muovailin päitä, kenkiä, kahvipannuja ja sidoin lentoluutia. Voi miten se olikin hauskaa. Selvisin noitoosista kuitenkin aika helposti. Tosin pärevakka täynnä noitatarvikkeita seisoi tuvan lattialla pari viikkoa vielä oireen kadottuakin. 

Viime päivinä olen jännittyneenä odotellut, millainen neuroosi iskee seuraavana. Leipoosista päästiin ihan sillä, että paistettiin reilusti yli 70 vappumunkkia. Vielä kun pääsisi niistä munkeista eroon . . . Tänään sitten siivoosi antoi ensimmäisiä heikohkoja oireitaan. Aika helpolla meni onneksi ohi, vain parin ikkunan pesulla. Saa nähdä miten huomenna. Jos tämän päiväinen oli vain lämmittelyä? Nyt jännittää, saattaa olla, että meni yöunet:(

Tiedän, että joillakin kavereillani on neuloosi tai virkkuloosi. Jos ne minuun iskisivät, lopputulemana voisi olla purkoosi, mutta ehkä syksymmällä. Ainakin yhden pienen villapeiton aion virkata:) 

                                     

                            

                                         

Ompeloosin voisin hyväksyä. Oikein odottamalla odotan oireita ja inspiraatiota. Samoin kylvöösi saisi iskeä viimeistään parin viikon päästä. Kettukiven kasvimaa odottaa vielä päiviä parempia eli aurinkoisia ilmoja. Nyt se on vielä upottavaa multavelliä. Suunnitelmia (unelmia) suorista kylvöriveistä ja hienosta kaariportista pyörii jo mielessä. Pari pientä estettä on vielä voitettavana, niin kuin esimerkiksi rönsyleinikit, suolaheinät ym. ei-toivotut rikkakasvit. Niistä selviytyäkseen mummo joutuu vielä tiukille . . . ja pappa.

                             

Luulen, että pian mummolle puhkeaa saunoosi. Savu nousee jo piipusta. Kirjoittelen tuasiisa, kunhan ennätän. Siihen asti hellurei!