Mitkä ovat ne maalla asumisen ihanuudet näin keväiseen aikaan? Ihan pitää nyt miettiä. Maailmanlopun odottajana ja ikuisena pessimistinä (lue realistina) ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen kaikki huonot asiat. Niin kuin esimerkiksi tiet, nuo mutkittelevat reitit, joita pitkin Jumalan selän takana pesää pitävät ihmiset pääsevät toisten ihmisten ilmoille, kirkonkylään, kaupunkiin ja vaikka sinne pikitien päähän, isolle kirkolle Helsinkiin. Kovin ovat huonossa kunnossa tiet. On renkaantappajamursketta, on kuoppaa kuopan vieressä, on halkeamiakin, niin että niihin voisi istuttaa vaikka perunaa. Se niistä teistä!
Vettä on muuten myös ihan riittävästi, niin kaivossa kuin järvessäkin. Kettukiven kukkapenkkikin aivan lilluu. Kasvimaa odottaa edelleen, tosin nyt jo käännettynä, mutta vain kuivempaan kohtaan on istutettu muutama metri perunaa. Ehkä riisi kasvaisi paremmin, nyt olisi ainakin riittävän märkää, kun vain tulisi sitä lämpöä, aurinkoa. Tupaa on lämmitetty melkein joka päivä. On tämä nyt yhtä valitusvirttä, tämä kirjoittamainen. Pitää vaihtaa asennetta, siitähän kaikki on kiinni tässä ihmisen maallisessa vaelluksessa.
Miten kaunista sentään on! Kukat kukkivat, ihana luonnon vihreys ja lintujen laulu ympäröi sitä, joka muistaa katsoa ja kuunnella. Jokainen pesäpönttö on varattu. Muutama tiainen on valitettavasti joutunut luovuttamaan varaamansa kodin röyhkeille kirjosiepoille. Räkärit pesivät pihan reunalla ja laulurastas pihatien varrella. Käki se kukkuu kuusikossa ja taivaanvuohet päkättävät. Härkälinnut, telkät, sinisorsat ja joutsenet näyttäytyvät joka päivä. Telkkä ei välitä pihalla liikkuvista ihmisistä, vaan tulee oikomaan sulkiaan veden alta pikottavalle rantalaiturin kaiteelle. Järvellä liikkuu ainakin yksi piisami, vaan ihmisiä ei juurikaan näy. Rannoilla asuvat ihmiset viihtyvät huonoilla säillä omissa pesissään, kääntävät kylkeä ja vetävät vilttiä korvilleen.
Ei siis marista, vaan katsellaan ja kuunnellaan kevättä. Tiet ovat mitä ovat, vettä tulee taivaalta ja aurinkokin ilmestyy, kunhan ennättää maailman kiireiltään. Meistähän se on kiinni, meistä ja meidän asenteista, se miten mihinkin asiaan suhtaudutaan.
Pari kuvaa pihalta ja tuvasta:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti