Heräsin tähän juhannuspäivään aikaisin aamulla. Aurinko paistoi ja järven pinta oli aivan tyyni. Joutsenperhe nautti aamupalaa rannassa, siinä lähellä missä illalla poltettiin kokkoa. Näky oli niin kaunis ja suorastaan suomalaiskansallisromattinen.
Kiersin aamutuimaan "tilukseni", eli kasvimaan, kurkkupenkin, kesäkurpitsapenkin, kasvihuoneen ja kaikki kukkamaat. Kaikki oli kunnossa. Jopa pavutkin nostavat versojaan sekä avomaalla että kasvihuoneessa. Nyt kun vain saadaan aurinkoa ja lämpöä sopivasti, niin syksymmällä voidaan herkutella oman sadon antimilla.
Aamupuuron tähteistä pyöräyttelin sämpylöitä. Siksi vain, että en osaa olla jouten. Aika käy pitkäksi. Etenkin, jos herää kukonlaulu aikaan, niin kuin minä tänä aamuna.
Suomenlippu liehuu salossa, järvi on edelleen tyyni ja aurinkokin pilkistelee jostain pilviverhon takaa. Maha on täynnä juhannusherkkuja ja kunhan se tästä vähän vajuu, niin jääkaapissa odottaa jo vohvelitaikina paistajaansa.
Jatketaan siis samaan malliin. Vietetään keskikesän juhlaa ja nautitaan luonnosta ja kaikesta hyvästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti