Valkolehdokki kukkii vihdoin. Olen päivittäin käynyt kurkkaamassa joko kukat olisivat auenneet ja tänään oli se päivä. Nyt sain jälleen ihailla "yöviulua". Sillä nimellä vanha kansa, niin kuin esimerkiksi minun oma äitini, nimitti tätä orkideasukuun kuuluvaa kaunokaista, joka nimenomaan öisin tuoksuu voimakkaimmin. Äitini tutustutti minut jo hyvin pienenä tyttönä tähän kaunokaiseen. Kukan tuoksu tuo aina mieleen oman äidin.
On se niin kaunis ja herkkä. Ja miten sen sainkaan tänne omalle pihalleni? No kerron sen siis, vaikka samalla tunnustankin tehneeni jonkin sorttisen rikoksen. Luulen kuitenkin, että tämä rikkomus on vuosien saatossa jo vanhentunut. Kävi nimittäin niin, että kun lapsuudenkotiani oltiin myymässä, siirsin kotipihan rinteestä kolme lehdokintaimea omalle kotitontilleni. Kaksi niistä otti nokkiinsa ja hävisi, mutta yksi sinnikäs taimi nousi seuraavana keväänä yhdessä muiden kevätkasvien kanssa.
Lehdokki on rauhoitettu eikä sitä siis olisi saanut siirrellä. Kielloista viis silloin, kun kysymyksessä oli herkkä ja omaan lapsuuteen kuuluva asia. Etenkin, kun ei ollut mitään tietoa ymmärtäisikö lapsuudenkodin uusi omistaja mitään tämän kukan kauneuden päälle.
Nyt lehdokki on siementänyt ja levinnyt koivikossa siten, että sieltä löytyy jo viisi kukkivaa yksilöä. Jos saisin laitettua kukan huumaavaa tuoksua tämän blokin kautta, niin sen oitis tekisin. Jospa joku muukin pääsee tänä kesänä tuoksuttelemaan tätä kasvia omilla metsäretkillään:) Siis ylös, ulos ja metsään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti