Vedin toppatakin kaulusta tiukemmalle, siltikin kalsea tuuli puhalteli puseroni alle. Villasukat puristivat kesäkumppareissa. Käännyin takaisin ja hain eteisestä kaulahuivin ja sormikkaat. Astelin pihatielle entistä päättäväisempänä. Minä tekisin sen, vaikka mitä tulisi eteen, vaikka taivaalta sataisi vanhoja akkoja hameet korvissaan. 

Taivas pudotteli vettä ja tuulenpuuskat tempoivat puiden oksia. Harmaanmusta varis kaarteli ohi kuin siipirikkona muuttaen lentosuuntaa sen mukaan minne tuuli sitä lennätti. En antanut periksi, vaan työnnyin sisulla eteenpäin. Vaikka matkaa ei ollut kuin muutamia kymmeniä metrejä, taival tuntui kilometreiltä. Päämääränä oli punainen postilaatikko ja siellä odottava tämän päivän sanomalehti. Olin päättänyt tänäkin päivänä hakea lehden ja lukea tuvan lämmössä painomusteisen tiedonantajan  etusivulta viimeiseen sivuun saakka. 

Lehti kainalossa käännyin takaisin kotirantaa kohti. Tuuli oli jo hitusen tyyntynyt ja sadekin näytti laantuvan, mutta tummat ja raskaat pilvet roikkuivat  yhä taivaalla. 

Juhannukseen on vielä muutama päivä. Yritän olla positiivisella mielellä. Jospa se tuuli vielä tyyntyy ja aurinkokin näyttäytyy, jos ei ihan joka päivä, niin kuitenkin siinä jossain rae- ja sadekuurojen välissä. 

Toisaalta onhan Kilpisjärvelläkin vielä juhannuksena odotettavissa oivalliset hiihtokelit . . . Kyllä Suomen kesä on ihmeellinen!