Nurinperin

 

Älä sinä ihminen uraudu. Älä ole vain yhden asian ihminen. Ravistele päältäsi kaikki turhat rutiinit. Tee edes joskus joku asia ihan eri tavalla kuin olet jo vuosikausia tehnyt. Nuku päiväunet, vaihda kahvimerkkiä, kävele töihin eri reittiä tai vedä jalkaasi eriparisukat. Pidä joskus oikein sellainen nurinperinpäivä. Tee kaikki tai ainakin kaiken minkä voit, tee se eri tavalla, vaikka sitten ihan nurinperin.  

Uskalla sanoa mielipiteesi tai ainakin olla eri mieltä. Mutta muista, ettet missään tapauksessa millään tavalla, et sanoilla etkä teoilla, sivua sitä asiaa, joka nyt juuri huolestuttaa suurinta osaa meitä suomalaisia. Muista ainakin sanoa ensimmäiseksi, että et ole rasisti. 

Pidä kiinni unelmista. Ne ovat ilmaisia. Aina ei tarvitse olla järkevä. Unelmointi antaa sinulle siivet ja taidon kuvitella asioita. Unelmoida voi myös siitä, että se mikä nyt on hyvää, se ei katoa vaan pysyy ulottuvillasi. 

Katso peilikuvaasi silmiin ja sano, että olet tarpeeksi hyvä ihminen, olet hyvä tyyppi ja kelpaat itselleni. Jos muut ovat eri mieltä, se on heidän oma murheensa.  

Hyvää viikonloppua teille kaikille:)

SYRJÄssä

Luin tänään lehdestä mielipiteen, että syrjä on hyvä asia. Olen täysin samaa mieltä. Syrjässä on kivaa. Enimmäkseen:) Ainakin niin kauan, kun sähköt pelaa eikä tarvitse sytytellä kynttilöitä valoa antamaan. Meidän residencessä ei suunnitella candlelight suppereita toisin kuin  Hyacinth Bucket tekee hauskassa englantilaisessa tv-sarjassa Pokka pitää. Mutta Hyacinthin residencessä ei olekaan sähkökatkoja.

On täällä syrjässä surujakin. Kettukiven piha on hiljentynyt. Tintit ja tulkut ovat olleet jo viikon verran kadoksissa. Lintulaudat pysyvät päivä toisensa jälkeen tyhjinä ja talipallot riippuvat hylättyinä omenapuun oksilla.  Ei edes röyhkeä käpytikka ole käynyt niitä nakertamassa. 

Ensin me syytettiin tilanteesta kovia pakkasia. Mittari nääs näytti enimmillään miinus 35 astetta. Kuistilta löytyi kuollut sinitiainen ketarat pystyssä. Pakkaseen kuollut polo. Nyyh!  Sitten Pappa kysäisi asiantuntijalta, että mikä on vikana, kun ei näy tintin tinttiä. 

Syyllinen saattaa sittenkin olla varpushaukka eikä pakkanen. Muutama viikko sitten pappa näki haukan nappaavan huono-onnisen tintin välipalakseen. On se hävytön luontokappale vieraillut pihapiirissä sitten useamminkin ja lopulta se teki viheliäisen terroriteon ja pelästytytti lintuparvet toisille lintulaudoille.

Meitä harmittaa. Jurppii. Kyrsii. Ketuttaa (vaikka Kettukivellä ollaankin) ja riepoo ja . . . paljon muuta samaa tarkoittavaa . . .  ja erittäin paljon.

Meistä on ollut tosi kiva seurata lintujen ruokailuja. Sitä miten tintit ottavat nokkiinsa:) siemenen ja lentää pyrähtävät sitten evästelemään sireenipensaan oksille. Ja miten punatulkku pyörittelee siemenen syöntikuntoon lintulaudalla istuen. Tintit näyttävätkin hiukan vierastavan punatulkkuja ja ovat harvoin lintulaudalla ihan noin niin kuin nokitusten, mutta heti kun tulkku kääntää selkänsä tai pyrstönsä, niin tintti sieppaa siemenen ja lentää pensaan oksistoon.  

Laumassa elävillä on oma nokkimisjärjestyksensä. Ihminen on myös laumaantunut ja sama nokkimisjärjestys taitaa päteä ihmislaumoissakin. Heikompia sorretaan, on piilojohtamista, introvertit sivuutetaan, nuoret nokkivat vanhoja ja päin vastoin. Mutta ei tästä aiheesta tämän enempää. 

Toivotaan, että lintuparvet tulevat takasin. Niin paljon niistä on iloa täällä syrjässä asuvalle mummolle ja papalle.

 

Noppeesti

Muista ihminen, että elät noppeesti. Synnytät lapses noppeesti, joka on saatettu panna alullekin . . . noppeesti. Palaat töihisi noppeesti heti, kun saat lapsesi päiväkottiin. Jos et ole tarpeeksi noppee töihinpalaaja, niin joku toinen noppee voep viijä sinun työsi. Sitten talutat aamulla jäläkikasvus tarhaan ja hoputat, että ala tulla nyt noppeesti, ei äetillä ou aekoo ootella. Lykkäät lapsen noppeesti tarhatätien huostaan ja juokset noppeesti klo 7.22 bussille, kun klo 7.24 bussi ei kulje sinun mielestä tarpeeks noppeesti. 

Koko päivän teet työtehtäviäsi mahollisimman noppeesti, käyt välillä lämmittämässä mikrolla einesruokasi tai ehkä juot vain pystykahvit. Eipähän tuhraannu taukoihin turhaa aikaa ja olet silloinkin tehokas ja noppee. Illalla juokset bussiin, kauppaan, tarhaan ja nappaat lapses kädestä kiinni ja hoputat kävelemään noppeemmin. Laitat kotona sitten noppeesti ruokaa, leikit jonkun noppeen leikin ja juoksutat lapsen noppeeesti iltapesuille ja sänkyyn. Luet huippulyhyen iltasadun 365 iltasatua- kirjasta ja sanot, että nyt noppeesti nukkumaan. 

Vuosien päästä, kun lapses on kasvanut, yrität muistella taakse jiänyttä elämääs. Näet vuan välähdyksiä silmies eessä. Näet harmaan aamun, kun yrität saada unisen lapsesi kävelemään sammaan tahtiin niin kuin sinäkin. Näet uamuruuhkasen bussipysäkin ja haistat hajuvesien, hiuskiinteiden ja vanhan viinan sekamelskan täydessä bussissa. Näet itseni työntämässä marketin ostoskärryä kymmenien metrien pituisilla käytävillä, kun yrität epätoivoisesti löytää juuri sitä ainoaa kauramaitoa, jota vatsasi vielä sietää. Jos juot jotain muuta, niin juokset kuin siipirikko raketti noppeesti lähimpään vessaan.

Yhtäkkiä huomaat, että olet vanha ja ihmettelet miten ihmeen noppeesti tämä elämä meni. Sairastut ja läheisesi toivovat, että lähet täältä mualimasta noppeesti, että et tarvii kärsiä. Eivätkä hekään tarvitse kärsiä, eivätkä tehdä noppeita vuoteenvierusvierailuja, sillä eihän heillä ole aikaa, kun heidän pitää noppeesti tehdä kaikki se mitä sinäkin kerran teit. 

Taivaan portilla hissukseen eläneet ja hitaista aamuista nauttineet seisovat samassa jonossa kurrepyörässä eläneiden kanssa ja jono etenee . . . noppeesti ja hissi vie . . . ylös tai sitten . . . alas.  

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä ja teitä kaikesta noppeesta. 

 

 

TALVI

Meitä hellitään. Ensinnäkin pappa sai melekolaella hyviä uutisia viime kertaiselta syynireissultaan. Että toivoa on nyt paljon enemmän kuin vielä jokunen päivä sitten. Toisekseen meillä on talvi. Kaunis, kylmä ja luminen. Pakkasesta viis, aina se loskakelin ja harmauden voittaa. Jos nytkin vettä tulla losottaisi taevaan täyveltä ja olisi pimmeetä ja harmoota, niin oltaisko silloinkaan tyytyväisiä. Ehei, ei varmasti. Sitä paitsi pakkanenkin on vain asenne- ja pukeutumiskysymys. 

Ihminen se on niin kummallinen matkamies maan, että aina se löytyy valittamisen aihetta nimenomaan säästä. Milloin on liian kuuma, milloin kylymä, milloin sattaa liikoo tai sitten liian vähän tai tuuloo, myrskyää tai on tukahduttavan tyyntä. Kuulun minäkin niihin valittajiin, en yhtään kieltele sitä. Jos myrsky katkasoo sähköt, niin silloin mummo valittaa. Ja kovvaan iäneen, tulloo ärräpäetä niin että raplingit tippuu uunin kylestä. No, tuo nyt oli vähän liiotellusti sanottu, mutta kuitennii. Minä kun en ole lainkaan kynttilänvalossa tunnelmoivaa tyyppiä.

Kettukiven pappa se ei ainakaan valita siästä. Tänäänkin kantoi ensin lämmityspuut tuppaan ja sitten morjesti ovelta ja män mänöjään. Kävi tuasiisa Kalevin kanssa Virmaalla. Ei Virmaassa. Moni suattaa vielä muistoo 70-luvun vanhan kunnon kyläkapakan nimeltään Virmas. Niukka sisustus, levyautomaatti nurkassa, sankka tupakansavu ja pöytiintarjoilu. Siinäpä ne tärkeimmät.

Miehet kävivät siis verkoilla Virmaalla, vaikka pakkasta oli lähemmäs 30. Pappa tuli kotiin niin punaposkisena ja . . . näläkäsenä :) Iso kuha oli sauliina. Juuri sopivasti kahelle immeiselle. Eiköhän siitä tehdä huomenissa uunikalaa. Tänään syötiin paistettua kuhaa ja toissapäivänä matikkakeittoa. Kalasta tykätään melkein yhtä paljon kuin hullu puurosta. Sitä paitsi illalla laitetaan puuro hautumaan uunin jälkilämpöön. On sitten valamiina, senkun vuan uamusella hullun lailla hupittaa lusikalla kitusiin.

                                            Kalastajan latu

Ja anna meille . . .

Elämä ei aina kohtele silkkihansikkain maan päällä ahertavia muurahaisiaan, onni ei potki syylingit jaloissaan, ei mene niin kuin Srömsössä eikä nallekarkkejakaan ole jaettu tasan. Elämä on parhaimmillaan ihana matka ja pahimmillaan yhtä helevettiä. Nyt meitä koetellaan, tulevina aikoina nähdään

hylätäänkö!

Pappa meni Kalevin kanssa verkoille. Minä ja serkku istuttiin ne tunnit veljen seurana. Huasteltiin niitä näitä, arkisia ja jokapäiväisiä asioita ja muisteltiin sopivasti edesmenneitä läheisiä. Naurettiinkin, sekä veli että me. Vanhat asiathan ne naurattaa, nykysistä vain hymy hyytyy. 

Veli painoi välillä kipupumpusta bolusta, lisälääkettä läpilyöntikipuihin. Luojan kiitos kivunhoito on kehittynyt eikä ihmisen tarvitse turhaan kärsiä. Veli on niin  ihailtavan sitkeä, ei valita, on olemukseltaan rauhallinen ja osaansa tyytynyt. Huumoriakin löytyy kaikesta huolimatta. Hän on jo nähnyt maanpäällisen helvetin, jospa paikka taivaassa on valmiina odottamassa. Mitä tuota ihmistä enempää rääkkäämään  helvetin tulimeressä, kun täällä on jo kärsinyt useammankin edestä. 

                            . . . MEIDÄN JOKAPÄIVÄINEN LEIPÄMME . . .

Arkiset asiat rytmittävät päivää huolista huolimatta. Aamulla paistoin papalle pataleipää. Hyvää kuulemma on ja näyttääkin herkulliselta. Ohjeen mukaan leipä tulisi paistaa valurautapannussa, mutta kun sitä ei nyt tähän hätään löytynyt, niin Kerman saven uunipata sai kelvata. 

Pataleivän teko on todella yksinkertaista. Sekoitetaan vain kuivat aineet, lisätään lämmin vesi ja sekoitetaan, ei siis vaivata.  Tuorekelmu taikina-astian päälle ja sitten vaan odotellaan 12-24 tuntia. 

Sitten kylmään uuniin kannellinen uunipata ja uuni lämpiämään 225 asteeseen. Taikinaa voi käännellä astiassa tai leivinpöydällä ja antaa vielä kohota uunin lämpiämisen ajan, noin 20-30 minuuttia. Taikina on tosi löysää, mutta jauhojen kanssa sen käsittelystä selviää. Sitten taikina kuumaan astiaan, kansi päälle ja uuniin puoleksi tunniksi. Astiaa ei tarvitse voidella. Sitten kansi pois ja vielä paistetaan noin 15 minuuttia, kunnes leipä on saanut kauniin värin. Pata pois uunista ja leipä padasta. Aivan kuumaa leipää ei vielä kannata leikata, vaan odottaa vesi kielellä, että leipä hiukan jäähtyy ja sitten vain herkuttelemaan. Netistä löytyy monta hyvää reseptiä:

 www.kotivinkki.fi/leivonta/paras-pataleipa

 www.k-ruoka.fi/reseptit/pataleipa/

 cebicinkeittio.blogspot.com/.../pataleipa-maailman-helpoin-leipa-no.html

Niskavuoren Loviisako se sanoi, että haluaisi koota maailmalta kaikki lapsensa siipiensä suojaan. Samalla tavalla haluaisin nyt itsekin tehdä. Toivoisin, että mummon siivet riittäisivät suojaksi lapsille, lapsenlapsille ja papalle. Nyt tarvitaan rakkautta, huolenpitoa, rohkeutta, voimaa ja uskoa tulevaisuuteen. Periksi ei anneta, eihän. Pidetään toisistamme huolta, niin Kettumummon omat kainaloiset,  kuin kaikki muutkin. 

METSÄ

Metsä - laitan silmäni kiinni. Tee sinäkin niin ja katso millaisen metsän näet mielikuvissasi.  Minut pelkkä sana - metsä - vie tiettyyn ja hyvin tuttuun maisemaan. Olen kansakouluikäinen ja seison lapsuuteni metsikössä. Siellä on koivuja, kuusia ja muutama mäntykin. On kesä, mutta ei kuitenkaan helle. Auringon säteet puikkivat isojen puiden latvustoista. Maassa on sammalta, heiniä ja varpuja. Valot ja varjot leikkivät. 

Pian juoksen samassa metsässä. Nyt sataa vettä, olen vieläkin koulukas. Sade on lempeää kesäsadetta. Kevyttä ja lämmintä. Juoksen ja loikin. Katselen ylös puiden välistä pilkottavalle taivaalle, avaan suuni ja yritän kielelläni metsästää sadepisaroita. Vaatteet kastuvat ja kinttujani pistelee, mutta minulla on hauskaa. Ei haittaa, vaikka vahingossa astun lehmänläjään, varpaat puhdistuvat kuitenkin kosteassa sammalessa. En huomaa hyttysiä, eivätkä nekään huomaa minua. Tämä on ihan minun oma juttuni. Tämä sadejuoksu on parasta koko kesässä.  

Nyt on syksy. Olen isosiskon kanssa keräämässä puolukoita. Niitä on ihan punaisenaan aukon ja metsän rajassa. Sisko on tullut Helsingistä lomalle. Sisko on ahkera, mutta niin olen minäkin. Ämpärit täyttyvät. Sankka kuusikko on koko ajan selän takana ja meidän edessä on auringonpaisteessa kylpevä marjaisa hakkuuaukeama. Samassa kuusikossa keräsin äidin kanssa haapasieniä vain muutama viikko aikaisemmin. Metsässä risteili polkuja ja äiti selitti minne kukin polku vie. Tuo menee Soihenvälille ja tätä pitkin pääsee Karhulähteelle ja sieltä Lummeniemelle. Yhden polun varrella oli lähde tuohilippeineen. Metsä tarjosi meille raikasta, kylmää ja kristallinkirkasta vettä. 

Missä ovat nyt lapsuuden metsät ja polut, lähteet ja tuohilipit? Poissa kaikki. Puut on kaadettu, maa kynnetty, polut kasvaneet umpeen ja lähteet hävinneet. Tuohilippejä ei tee enää kukaan. Mutta kun suljen silmäni, on hetkessä taas kesä ja taivaalle kertyy sadepilviä . . . juoksen jo rinnettä alas ja kiipeän aidan yli . . .

 

Helikopteri

Olen minä joskus huomannut, että pappa ei ihan aina jaksa kuunnella mummon höpinöitä. Antaa minun puhella pitkiä purinoita, ynähtelee jossain välissä, mutta jos kohta kysyn, että mitäs olet siitä tai tästä mieltä, niin on ihan ulalla. Että mitä? Missä?

Tänään pappa puuhasteli astiakaapin kanssa, se nääs rakentelee sellaista. Ajattelin, että samallahan tuota vois lukea hänelle uutisia. 

Koskenkorva tipahti viinamarkkinoiden valtaistuimelta - hiljainen ynähdys - Siivouskiista sulkee Helsingin yleiset vessat, ovet auki vasta tammikuun lopussa - ei kommenttia - Lumisade vaikeuttaa pahasti liikennettä Satakunnassa - hiljaisuus  -   Jäämies Ötzillä vatsassa Helicobacter bylori - HELIKOPTERI - 

Tuli siis tänään todistetuksi, että kuuntelee se, ainakin puolella korvalla.