Herkkää

Nyt niitä on, vanamon kukkia! Pienen pieniä kellokukkia hentojen kukkavarsien päässä. Versot suikertavat sammaleiden lomassa ja vihreät lehdet ovat kuin pieniä nappeja. Ja se tuoksu, se on huumaava. Oletkohan koskaan nuuskaissut vanamonkukkaa? Jos et, niin etsi metsästä tämä pieni ja hento luonnon ihme! 

Tyynenä päivänä metsässä tai kylätiellä voi joskus tuntea ihanan tuoksun, joka leijailee sammaleen yllä niin, ettei tarvitse edes kumartua. Vanamot lähettävät tuoksuviestejään. Tämän tuoksun jos saisin pulloon. Raoittaisin pullon korkkia tummuvina iltoina, silloin kun luonto on pudottanut kauniit kesän ja syksyn värinsä ja puut ovat paljaina valmiina talven tulla. Raoittaisin korkkia, sulkisin silmät ja muistaisin kesän lämmön, pehmeät värit ja pilvien valkoisen pumpulin. 

Ei ole pientä pulloa, eikä ole taitoa vangita tuoksua. On kuitenkin tuoksumuistot ja tunnelmamuistot. Niitä voi säilöä muistin kammareihin. Pidetään kammarin ovet raollaan, etteivät ihanat kesän muistot jää unohduksiin suljettujen ovien taakse! 

Poimitaan kedon kukkia silmän iloksi ja mielen virkeydeksi. Nuuskitaan ja odotetaan lämpimiä kesäpäiviä. Kyllä ne sieltä vielä tulevat:)