Tänään oli kuuma päivä, monessa suhteessa kuuma. Jo aamusta ajeltiin Kuopioon. Pappa meni omille asioilleen ja minä jäin KYS:lle. Oli verikokeita ja ultraäänitutkimusta ja vielä sokerina pohjalla . . . gastroskopia. Hiki virtasi ja silmistä vesi. En tykkää, en suosittele, en peukuta! Tietenkin silloin, kun on ihan pakko, niin kuin nyt minunkin kohdalla. Mutta ei puhuta siitä enää, oli se sen verran ikävä kokemus. Ei sovi minun vartalolle. Pappa hikoili muiden asioiden kanssa. Lämpömittari näytti lukemaa plus 31. Kun päästiin vihdoin myöhään iltapäivällä takaisin kotiin, niin oli pakko ottaa tirsat. Jopa helpotti. Herätessä oli ihan eri fiilis. Suosittelen, peukutan . . .
Saimme mieluisia vieraitakin. Keitettiin kahvit ja herkuteltiin pullalla ja jäätelöllä. Vieraat ovat meille aina tervetulleita arjen piristäjiä, niin nytkin. Oli niin kiva jutustella samanhenkisten ystävien kanssa. Siinä ilta vierähti mukavasti. Kalajutut tietenkin kerrottiin ja muisteltiin vanhoja sukulaisia ja kyläläisiä, jo niitä poisnukkuneita persoonia. Miten kylässä oli elämää ja monen arkisen askareen taitajaa, suorastaan mestaria. Niin kuin Tuomas, väsymätön ja taitava niittäjä ja kalamies.
Elämä oli yksinkertaista ja ihmiset olivat enimmäkseen tyytyväisiä. Puhelin oli yhdessä tai kahdessa talossa, radio nyt kuitenkin jokaisella. Savon Sanomat tai jokin muu sanomalehti tilattiin melkein joka talouteen. Televisio tuli pikku hiljaa 1960-luvulla ja toi maailman silmien eteen.
Nyt on kaikki toisin ja hyvä niin. Monet arjen helpottajat ovat tuiki tarpeellisia. Vanhaan ei ole paluuta, mutta muistella voi nostalgisesti. Jos vanhasta "hyvästä" ajasta voisi poimia ne kaikkein parhaimmat asiat ja yhdistää nykyaikaan, niin se voisi olla mielenkiintoista.
Kylätie on hiljainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti