Tänään käytiin papan kanssa kauppareissulla Suonenjoella. Mentiin Iisveden ja tultiin Autuaankankaan kautta. Mennessä tie oli kuopilla ja kurainen. Siksi siis palattiin toista reittiä. Me aina vaihdellaan ostospaikkoja. Ihan vaan vaihtelun vuoksi. Sitä paitsi Suonenjoella on erittäin hyvä kahvila, siinä Siwan vieressä. Oliskohan sen nimi Kaneli? En muista, mutta tosi hyvä ja vierailemisen arvoinen paikka. Tänäänkin käytiin siellä kahvilla. Pappa joi kahvit ja minä teet. Minulle ei enää kahvi maistu niin kuin nuorempana, aamu-tsuvee riittää.
Reissulta tullessa pitkällä suoralla vähän ennen Kettukiveä, tiellä harhaili kaksi eksyneen näköistä lintua. Töyhtöhyyppiä olivat. Vettä satoi taivaan täydeltä ja tie oli kurainen. Ja siellä tiellä nämä kaksi onnetonta! Voi miten surullista. Siinä laahustivat kuin siipi maassa. Ei kirjaimellisesti vaan kuvainnollisesti. Hyvä, ettei jo sitä näkymää katsellessa tirahtanut mummolta itku.
Joka kevät saapuu töyhtöhyyppäpariskunta pesimään läheiselle pellolle. Luultavasti kysessä on sama pari. Ainakin he aina rakentavat pesän suunnilleen samalle paikalle, parikymmentä metriä kylätiestä pellon puolelle. Vanha viljelijä piti tapana laittaa kepin pesän merkiksi. Näin hän osasi varoa peltotöitä tehdessään, ja pesä säilyi ehjänä. Lintuemo muni munansa, hautoi niitä uutterasti ja paimensi poikasensa maailmalle kaikella sillä lintuemon taidollaan, mikä oli hänelle kuoriutuessa annettu. Kesällä oli onnellinen loppu.
Reissulta tullessa pitkällä suoralla vähän ennen Kettukiveä, tiellä harhaili kaksi eksyneen näköistä lintua. Töyhtöhyyppiä olivat. Vettä satoi taivaan täydeltä ja tie oli kurainen. Ja siellä tiellä nämä kaksi onnetonta! Voi miten surullista. Siinä laahustivat kuin siipi maassa. Ei kirjaimellisesti vaan kuvainnollisesti. Hyvä, ettei jo sitä näkymää katsellessa tirahtanut mummolta itku.
Joka kevät saapuu töyhtöhyyppäpariskunta pesimään läheiselle pellolle. Luultavasti kysessä on sama pari. Ainakin he aina rakentavat pesän suunnilleen samalle paikalle, parikymmentä metriä kylätiestä pellon puolelle. Vanha viljelijä piti tapana laittaa kepin pesän merkiksi. Näin hän osasi varoa peltotöitä tehdessään, ja pesä säilyi ehjänä. Lintuemo muni munansa, hautoi niitä uutterasti ja paimensi poikasensa maailmalle kaikella sillä lintuemon taidollaan, mikä oli hänelle kuoriutuessa annettu. Kesällä oli onnellinen loppu.
Vanha viljelijä lopetti peltotyöt ja vuokrasi maansa nuorelle viljelijälle. Pelloilla pyöri nyt isommat koneet ja kovemmalla vauhdilla. Töyhtöhyypät tulivat kuitenkin joka kevät samalle pesimispaikalleen. Kukaan ei kuitenkaan suojellut lintujen huolella rakentamaa pesimispaikkaa. Nuori viljelijä ajoi surutta pesän yli kerta toisensa jälkeen. Ei onnistunut pesimispuuhat. Lintuemot harhailivat, niin kuin tänäkin kesänä, toimettomina ja onnettomina. Ei tullut tällekään kesälle onnellista loppua.
Pappa päätti tänään, että ensi keväänä hän tallustaa pellolle ja pystyttää niin monta keppiä pesän ympärille, että nuorikin viljelijä sen huomaa. Laittaa vielä vaikka kyltin ja kirjoittaa siihen: TÄSSÄ PESIN MINÄ, TÖYHTÖHYYPPÄ! MENE SINÄ IHMISHYYPPÄ SIITÄ MATKOIHISI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti