Mietityttää

Mietityttää niin moni asia. Ihan tässä omassa elämisessä, ei tarvitse hakea ajatuksiinsa esimerkiksi Ukrainaa tai Venäjän talouspakotteita. Tieto siitä, että leikkauspäivä on vihdoin määrätty, se tietenkin helpottaa, mutta samalla päässä viuhuu kaikki mahdolliset asiat, mitä leikkaus voi tuoda tullessaan. Kirurgin mukaan noin 80 prosenttia leikkauksista onnistuu. Mitäs, jos kuulun siihen 20 prosenttiin? 

Elämä on arpapeliä, eikä joka toinen arpa suinkaan aina voita. Päävoittoa tietenkin toivoisin, niin kuin joka lottoarvonnassa. Minulla ja papalla on kestolotto aina vetämässä, kaksi tarkoin harkittua riviä, joiden numerot on tyypillisesti koottu lasten syntymäpäivistä ja omista kihlajais- tai hääpäivistä. Siksiköhön päävoitto kiertää meidät kaukaa. Olemmehan saaneet toisemme ja terveet lapset. Siinä sitä onkin voittoa. Nyt olisi sellainen lisävoitto todella mieluinen, jos kivut jäisivät sinne leikkuupöydälle. Sieltä sitten siistijä pyyhkäisisi ne jätesäkkiin ja puts plank, kivuton elämä koittaisi. Arvostaisin kivuttomuutta enemmän kuin lottovoittoa. Toisaalta, miljoona euroa helpottaisi kummasti tätä arkista taivallusta. 

Ihminen on kumma kapistus, ei milloinkaan tunnu olevan tyytyväinen. Jos on auto, niin pitäisi olla uudempaa mallia tai ainakin eri väriä. Jos on koti, niin pitäisi olla isompi ja toimivampi. Jos on sopusuhtaisen kokoinen, niin pitäisi olla pienemmät/isommat rinnat tai ainakin sirommat nilkat, pienemmät polvet, kapeampi vyötärö, pidempi kaula, kauniimmat kynnet, korkeammat poskipäät tai ainakin parempi lauluääni. Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Oletteko koskaan tavanneet itseensä täydellisesti tyytyväistä ihmistä? Jos sellainen löytyy, niin kertokaa ihmeessä minullekin:) 

Näissä ajatuksissa keskiviikkona, kun ukkonen murahtelee ulkona ja taivaalla on sadepilviä. Miksi aina sataa, miksi ei paista aurinko? Aina tämä on tämmöistä tämä Suomen kesä:)