Ongella

Niin alkoi kalahammasta jomottamaan, että eikun ongelle, mutta ensin pappa kaivamaan matoja. Se olikin tavallista hankalampaa. Mato oli nääs kaivautunut melkoisen syvälle kuivuutta piiloon. Löytyi niitä sentään muutamia kymmeniä, aika pieniä tosin. Ja sitten vaan vene kohti Arvonsaaren eteläkärkeä. Siellä on se paras ottipaikka näillä vesillä. Mato pohjaongen eli pilikkin koukkuun ja ahvenia narraamaan. Kiviriippa piti venettä suunnilleen hollilla. Ja het nappas. Oikein pannukarkean kokoinen körmyniska. Ja taas ja taas eli oikein hyvin söi kala. Höh! Syöhän se kala, eihän se muuten elä! 

Tulomatkalla poikettiin Koirakalliolle. Siellä Pappa rapsutteli ahvenien suomut. Tällä luodolla tai voisiko sitä sanoa peräti saareksi, siellä oli joku vuosi sitten kalasääksen pesä. Puun kyljessä on vieläkin kyltti, joka kertoo, että pesäpuu on rauhoitettu. Itse lintu ei ole muutamaan vuoteen enää siinä pesäpuussa asustanut. Lennellyt on toki näillä main. Pesäkin on hajonnut ja pudonnut kalliolle. Jospa sääksipariskunta vielä joskus päättää rakentaa siihen männyn latvaan uuden pesän. Ympäristö olisi ainakin rauhallinen ja evästä löytyisi Iisveden isolta selältä.

Nyt meillä on jääkaapissa odottamassa parin päivän kalaruokatarpeet. Osa paistaa tirruutettaan pannulla, osa keitetään hyvässä liemessä. Molempi parempi!