Sieniaarteet on säilötty talven herkuiksi. Metsään ei nyt kannata mennä pariin viikkoon. Sitten voi taas hyvällä sieninenätutkalla varustettuna käydä hakemassa keltaisia kanttarelleja, metsän aarteita. Olen tehnyt elinsiirron ja siirtänyt nenäni papan käyttöön. Minä taidan mennä metsään vasta ensi syksynä!
Syksyisessä metsässä on eri tuoksu kuin kesällä ja keväällä. Ja äänetkin ovat erilaisia. Lintujen laulua kuuluu vain harvakseltaan. Sammaleessa näkyy pieniä polkuja, joita mäyrät ja ketut ovat käyttäneet ilta- ja yöretkillään. Omista piiloistaan ne saattavat seurata sienestäjän askeleita.
Kettukiven piha on muuttunut syksyiseksi. Kurpitsat pullistuvat vieläkin päivä päivältä suuremmiksi. Tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa ja porkkanatkin alkavat olla syötävän kokoisia. Tänään kerättiin sipulit kuivumaan. Muutaman päivän kuluttua niiden naatit pitää "kiertää". Siten ne säilyvät paremmin.
Olen aloitellut sitä pidempää tekstiä. Aika näyttää tuleeko siitä tarinasta luettavaksi asti. Minulla on hiukan keskittymisongelmia. Mielessä on se tuleva leikkaus ja miten siitä toipuu. Kaksi viikkoa sitten sain jonohoitajalta leikkauspäivän ja siitä lähtien olen odotellut kutsukirjettä ohjeineen. Ei vielä tänäänkään ollut postilaatikossa. Siksisipä soitin jonohoitajalle, että onko lähetetty ja mihin osoitteeseen? Onhan toki jo eilen laitettu postiin ja osoitekin on oikea. Kirje tulee viimeistään ensi maanantaina.
Siitä on muuten tänään tasan 39 vuotta, siitä kun ensimmäisen kerran papan kanssa tavattiin lavatansseissa. Sitä oltiin niin nuoria ja nättejä ja elämä edessä. Nyt ollaan enää vain nättejä. Elämää on takana, mutta tulevaisuuteen katsotaan luottavaisin mielin uskoen, että edessä päin on vielä monen monta yhteistä vuotta. Näissä mietteissä 20.8.2014.
<3
VastaaPoista