On taas päiviä vierähtänyt, en aivan päässyt tavoitteeseen, että olisin jo seuraavana päivänä kirjoittanut. Kyllä tämä palautuminen tai siis toipuminen ottaa voimille. Jo pelkkä asennon vaintaminen, saati sitten vuoteesta ylösnouseminen, ne ovat työn ja tuskan takana. Kirurgi on nääs ottanut nahkaa ihan reilulla kädellä haavaa sulkiessaan ja hakasia latoessaan minun alaselkää. Joissakin kohden on napannut ihan viiden sentin päästä nahkat vastakkain. Ajatteli varmaan, että otetaan nyt kun kerrankin on mistä ottaa, sitä löysää nahkaa nääs löytyy. Eipä siinä mittään, mutta nyt kun liikkuminen sen olisi jo hiukn helpompaa, niin auta armias, että kiristää. Tuntuu, että nahka toden totta jostakin kohdalta ratkeaa. Ja mummo nyyhkii ja valittaa.
Päivät kuluvat niin hitaasti. Muutaman kerran päivässä lenkki ulkona, kerran päivässä postinhaku, hetki istumassa ja taas sohvalle kyljelleen. Sitten sitä tyhmää kanavarallia ja kaiken maailman tyhmiä ohjelmia tuijotellen. Ei kiva! Puhelintakin näpräilen ja odottelen soittoja ja viestejä läheisiltä ja ystäviltä.
On toki ollut kivojakin hetkiä. Eilen illalla saimme ystävät kylään Joensuusta ja Pieksämäeltä. Kiitos teille Lilli, Ossi ja Leena. Toivottavsti pian taas nähdään.
En jaksa tällä kertaa tämän enempää. Kauniita syyspäiviä teille kaikille:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti