Tänään

Tänään, perinteisen hitaan aamun jälkeen, kapusin yläkertaan kirjoittamaan ajatuksiani. Olen aamun aikana yrittänyt imeä kotimaisemasta kaiken sen kauneuden, hiljaisuuden ja rauhan voimavaraksi tuleviin päiviin. Hain porkkanoita kasvimaalta, viimeisiä kypsyviä tomaatteja kasvihuoneesta ja pieniä kurkkuja kurkkupenkistä. Asettelin vielä kukkaruukkuja ojennukseen ja katselin lopputulosta  melko tyytyväisin silmin. Näin ne saavat jäädä syksyiseen pihaan.

Pappa uusii terassin laudoitusta ja laittaa samalla rappusiin kaiteet, että pääsen helpommin liikkumaan. Se on niin kiltti tuo minun ukko-kultani:) Piha ja puutarha hiipii hiljalleen talvea kohti. Puut ja pensaat pudottavat lehtiään. Monivuotiset kukat avaavat viimeisiä nuppujaan. Kurttulehtiruusu innostui uudestaan kukkimaan. Kehäkukissa on vielä kauniita oransseja ja keltaisia kukkia. Niin ja ruiskaunokeissakin sinisiä. Rannan haavat vaihtavat väriään. Lehdet kahisevat tuulessa ja sitten muutaman pakkasyön tippuvat maahan. 

Odotan syksyn värejä puihin, pensaisiin ja maahan. Odotan, että pääsen pikku hiljaa lenkkeilemään ja hengittämään keuhkot täyteen raikasta syysilmaa. Aivan tuliterät maastokengät odottavat malttamattomina eteisen kenkähyllyssä. Odotan niin suurin toivein niin montaa eri asiaa. 

Jos muutamaan päivään ei Kettukiveltä kuulu mitään, niin siinä tapauksessa olen päässyt leikkaukseen. Ensi viikolla kotiudun, jos kaikki käy hyvin. Jos ei, niin se on sitten taas asia erikseen!