Syksyisiä maisemia

Käymme joka päivä lenkillä. Noustaan ensin pieni ylämäki omaa pihatietä kylätielle. Sitten voi kääntyä joko vasemmalle tai oikealle. Molempiin suuntiin riittää matkaa. Jos vasempaan, niin vaikka Roomaan asti, jos oikeaan, niin ainakin Iismeren rantaan tai pariin naapuriin. 

Oikealle kulkiessa ennen niin maisemaan sopivat avoimet pihapellot kasvavat nyt koivua ja kuusipuuta. Järvikään ei enää näy kylätietä kulkiessa. Maailma muuttuu, talot hukkuvat puiden ja pensaiden suojaan ja pellot metsittyvät. 

Vanhan pariskunnan pihapiirin jälkeen löytyy näin kaunis nurmettunut metsätie. Tie vie vanhan Haapaniemen torpan pihaan. 

Hiljainen kylätie. 

Vähän tästä eteenpäin vanhat kuuset levittävät oksiaan tien ylle. Juolukanvarret loistavat syysväreissään. Koivun keltaiset lehdet pilkuttavat polkua. Ääniä ei kuulu. Tai kyllä sentään. Joutsenperhe lentää meidän ylitse kauniissa auramuodostelmassa ja pian lahdelta kuuluu siipien läiskettä, kun linnut laskeutuvat veteen.

Iismeren rannalla

Kirjoittaminen on jäänyt vähäiseksi. Toipuminen on ottanut takapakkia. Raastava kipu on tullut takaisin. Kipu lisääntyi pikku hiljaa kotiutumisen jälkeen. Kipulääkitys on nyt tuplattu. Siksipä vuorokaudessa on muutama lähes kivuton tunti. 

Yritän kuitenkin olla toiveekkaalla mielellä. Voin sentään jo tehdä pieniä askareitakin. Hyvin pieniä tosin. Päivän tunnit ovat pitkiä. Kävelylenkki on aina päivän kohokohta. Kenkien laittamiseen tarvitsen vielä papan apua, mutta muuten sujuu jo hyvin. Nyt siis lenkille! Näkemiin ensi kertaan:)