Eihän me millään syrjäkylällä asuta. Eilenkin nähtiin kaksi ihmistä, toinen alkuperäisväestöön kuuluva ja toinen monen pitäjän takaa linja-auton tuomana tänne kotiutunut. Tänään sitten taas nähtiin jäällä potkuteltaessa kaksi ihmisrotuun kuuluvaa. Toinen osoittautui naapurin emännäksi, mutta toisen alkuperä jäi epäselväksi, mutta kuitenkin selkeästi siivetön, kahdella jalalla liikkuva ja siten siis ihmisrotuun kuuluva hänkin. Oli muuten jäällä vallan mahdottoman hyvä keli. Aurinko paistoi eikä tuulikaan vaivannut.
Nelijalkaisia ja siivekkäitä tässä onkin tiirailtu pitkin talvea ja kevättä. Se on mukavaa ajanvietettä. Kaksijalkaisia ja lentokyvyttömiä tavataan siis harmittavan harvoin. Juttuseura ei tekisi pahaa . . .
Päivällä leikattiin omenapuiden oksia ja todettiin siinä touhutessa, että Kettukiven pihapiirin jokaisen puun ja pensaan alla on lukematon määrä auringonkukan siemenkuoria. Tintit ne useimmiten lentävät siemen nokassaan jonnekin oksistoon nakertelemaan sieppaamaansa evästä. Oravien käpykätkökin löytyi halkopinon päältä. Se ei tuo oravan muisti ole ihan sieltä parhaimmasta päästä. On vissiin ollut jonon hännillä, kun Luoja muistia jakoi . . . Jätettiin sitten kävyt siihen. Jospa Kurre hyppiessään ne huomaa ja pistelee siemenet poskeensa.
Ihminen tarvitsee juuret ja siivet. Onneksi on omaa mielikuvitusta. Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus. Se siivet selkään saa. Moneen paikkaan olen elämäni varrella levitellyt juuriani ja juurtunutkin, mutta nyt on Kettumummo kasvanut tiukasti kiinni Kettukiven pihapiiriin ja maisemaan. Papan juurten sivuversot olivat täällä valmiina odottamassa vuosikymmenien ajan. Helppo oli juurtua.
Mielikuvituksesta on kyllä se harmi, että päästä pursuaa joskus ideoita niin tiuhaan tahtiin, että ihan hengästyttää. Tokikin suurin osa sellaisia, että niissä ei ole päätä ei häntää. Mutta tulee sellainen olo, ettei tämän elämän aikana mitenkään ennätä toteuttaa niitä kaikkia. Pitää vissiin toivoa, että syntyisi uudestaan sellaiseen yhteiskuntaan, missä kukaan ei laita turhia rajoja. Saa nähdä miten käy:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti