Konsertissa

Kävin tänään konsertissa. Se olikin aivan mahtava elämys. Aion mennä uudestaankin. Lippuja ei tarvinnut esitykseen varata. Kokemuksesta voin sanoa, jos haluatte samaan konserttiin, niin suosituin aika on juuri kevät ja alkukesä. Esityspaikalle ei ollut pitkä matka ja asukin oli vapaasti valittava, sanoisinko sään mukainen. Esiintyjätkin olivat lähes kaikkien suomalaisten tuntemia, eivätkä he vaatineet esiintymispalkkioitakaan. Turvallinen pesäpaikka ja murua rinnan alle, ne riittivät näille artisteille.

Kävin siis kävelylenkillä Kettukiven lähimetsässä ja nautin koko sielullani lintujen konsertista. Pysähdyin polulle ja kuuntelin lumoutuneena. Rastaat, punakylki, musta, laulu ja räkätti, he kaikki olivat äänessä, yhdessä ja erikseen. Peipposet lauloivat ja tiaiset tirskuttivat. Oli siellä toki muitakin, mutta kaikkia en tunnistanut.

Muistui mieleen jälleen kerran vanha kansakoulussa laulettu lastenlaulu. Sitä sitten rallattelin mielessäni niin pitkälle kuin nyt sanoja muistin ja niin olin muistoissani vuosikymmenien takana. Siellä vanhalla koulutiellä. Oli kevät niinkuin nytkin. Kävelin pitkin kuraista tietä, pitkin viimeistä pitkää maantien suoraa ennen kotiani. Vettä vihmoi taivaalta niin kuin nytkin. Koululaukussa kulkivat mukana luku- ja laskukirjat. Kurkistelin rapakkojen reunoilta ja katselin vedestä heijastuvaa taivasta. Serkulta saadut paria numeroa liian suuret ja monella paikalla paikatut kumikengät lonksuivat jaloissa. 

No, nyt eivät kengät lonksuneet ja rapakotkin kiersin, mutta  heti kotona kaivoin kirjahyllystä vanhan kannettoman laulukirjan ja etsin sieltä ne unohtuneet sanat. Rallatelkaapa tekin tämä iloinen laulu. Kai joku Kettumummon ikäinen muistaa sävelenkin :)

Metsän laulajaiset

Näin metsän halki viesti soi: nyt laulajaiset on!

Ja soittimiaan soittajat virittää kuntohon,

ne raikuilee ja kaikuilee, ne soittaa, riemuitsee

ja viulut soi ja huilut soi ja metsä vastailee.

On tiklivarpu lahjakas ensviulun soittaja

ja ystävänsä peipponen säestää toisella.

Mut laulajatar satakiel nyt tenhoo laulullaan

ja hamppuvarpu huilullaan puhaltaa innoissaan.

Klaneettia rastas soittelee ja korppi bassoa,

niin että metsä vapisee sen synkkää soittoa.

On rummunlyöjä käkönen, kas, kiuru lentelee

ja kaiken luonnon riemuksi ilmoissa laulelee.

Ja tikka johtaa soittoa, on vallan innoissaan.

hän tahtia nyt tarkkaan lyö pitkällä nokallaan.

Mut jänö kulkee kummissaan, kun luonto laulaa, soi,

nyt hyttysetkin  surisee ja metsä huminoi.