Paljon on vettä virrannut kevätpuroissa. Taivaskin itkee sadepilven kyyneleinä. Edesmenneet odottavat Kettumummon veljeä pilvien reunoilla. Me läheiset täällä maallisessa yritämme kulkea veljen rinnalla hänen elämänsä viimeisen vaelluksen viimeisten polkujen risteykseen saakka, kunnes hän irroittaa hennon otteensa elämänliepeestä. Edesmenneet ojentavat kätensä ja ohjaavat veljen viimeiselle polulle.
Hän menee edeltä ja me sitten, kun meidän aikamme on täysi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti