Tunnustan

Onnellisesti kotona! Näin voi jokaisen reissun jälkeen huokaista, kun on päässyt ehjin nahoin ja turvallisesti omaan kotiinsa. Liikenteessä näkyy sattuvan vähän väliä suuronnettomuuksia. Elämä on senkin suhteen arpapeliä. 

Piipahdimme Anni-tirppanan synttäreillä. Samalla reissulla saimme tavata kaikki omat läheisemme. Kiitos synttäreistä ja kiitos siskolle kortteerista ja voimia tuleviin päiviin. 

Sadepilvet seurasivat meitä uskollisesti Pornaisista Kettukivelle saakka. Nyt sitten täälläkin sataa tihuuttaa. Eipä haittaa mitään, vaikka sataisi kaatamalla. Meillä on hyvä peltikatto. 

Eteläisestä Suomesta olivat lumet enää menneen talven muistoja. Leskenlehdet kukkivat ja paikoitellen näkyi jo valkovuokkojakin. Krookukset ja skillat värittivät puutarhoja. 

Siellä laajat peltoaukeamat odottavat jo viljelijäänsä. Niillä seuduilla maanviljelijä varmaan vetäisee rastin seinään, jos sattuu löytämään pelloltaan kiven. Kun taas pohjoisemmassa paikoitellen peltojen reunat ovat täynnä kiviraunioita. 

Asutustilallisen lapsena näin läheltä vanhempieni uurastuksen. Vennamon allekirjoittama "arpalipuke" heitti vanhempani suon reunaan monien muiden perheiden tavoin. Joillekin arpaonni antoi kivisen maatilkun. Siitä sitten revittiin elanto. Toinen kuokki suota, toinen kankesi kiviä. Etelän kivettömien peltojen viljelijät säästyivät niiltä ponnistuksilta, mutta omat ongelmansa oli heilläkin. 

Olen varmaan näistä asioista kirjoitellut jo aikaisemminkin. Mutta haitanneeko tuo mittään, kertaushan on opintojen äiti. Isästä ei taida tässäkään tapauksessa olla tietoa. Ellei sitten Uno Cygnaeus tunnustaisi. Olihan hän sentään koko kansakoulun isä. 

Kansakoulusta tuli mieleen Kultainen lukukirja. Voi hyvät ihmmeiset, nyt on pakko tunnustaa. Auts! Hävettää. Vähän.  En nimittäin koskaan palauttanut Kultaista lukukirjaa takaisin koululle, kuten siihen aikaan olisi pitänyt tehdä. Pidin sen itselläni. En kerta kaikkiaan voinut luopua kirjasta. Siinä oli niin kauniita kuvia, ihania runoja, satuja ja tarinoita. Ehkä rikos on jo vanhentunut? Jos ei, niin sitten vaan Kettumummo suorittamaan yhdyskuntapalvelua . . .

Selailen Kultaista lukukirjaa joskus vieläkin. Viimeksi luin kirjasta Anni-tirppanalle synttärionnitteluksi Alli Nissisen runon, jossa kerrotaan Heikin ja Annin leikeistä.

Leikkikoti

Heipparalla, männyn alla

kotimme on soma.

Se on Heikin sekä Annin 

aivan ikioma.

Seinät havun oksista

ja sammalista saumat,

käpylehmät karjana

ja urpulammaslaumat.

Lautanen on kivestä

ja lastu lusikkana,

koivunlehti kuppina

ja kanto kattilana.

Kahvina on sadevettä,

savesta on pulla.

Sillä meidän kodissamme

pitää toimeen tulla.