Tulin eilen matkalta. Olin sisarusteni kanssa Ruotsissa saattamassa vanhinta siskoa viimeiselle matkalle. Ruotsi oli hänen kotimaansa yli 60 vuoden ajan. Isänmaa, synnyinmaa, oli hänelle kuitenkin aina hyvin tärkeä ja rakas. Veimme mukanamme rasiallisen multaa. Sisaremme siunattiin tällä isänmaan mullalla.
Siunauskappeli oli kaunis ja tilaisuus hyvin herkkä. Kukkalaitteet olivat kappelissa odottamassa arkun ympärillä. Arkun päällä oli kauniita kukkia ja palavia kynttilöitä. Kukkalaitteita ei laskettu eikä jäähyväisvärssyjä luettu. Jokainen kävi hiljentymässä arkun ääressä ja laski arkulle ruusun tai orkidean. Tilaisuuden jälkeen oli mahdollisuus ottaa valokuvia. Seuraavana päivänä kävimme katsomassa vielä kukkalaitteita. Ne oli aseteltu vihreälle nurmelle kappelin viereen kaikkien katsottavaksi.
Matkan tekeminen on joskus raskasta. Mitä enemmän tulee ikää, sen tärkeämmäksi käy koti, oma elämisen rytmi, oma sänky ja etenkin oma tyyny. Ottaa oman aikansa ennen kuin elämä asettuu uomiinsa. Muistot kulkevat mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti