sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Eilen Kettukivellä vieraili harvinainen pariskunta, herra ja rouva Pyrstötiainen. En ollut heitä aikaisemmin nähnyt, eikä ollut pappakaan. Kun lintu istui puunoksalla, niin sen profiili oli kuin p-kirjaimella. Pieni pullea linnunvartalo ja piiiitkä pyrstö. Taisivat olla ohikulkumatkalla, kun tänään niitä ei enää näkynyt. 


Peipposet laulavat jo niin kesäisesti, ja eilen muuten tavattiin ensimmäinen västäräkkikin, tuo veikeä pyrstönheiluttaja. Telkät kisailivat rantavesissä, ja kalasääski kaarteli korkeuksissa. Peippopariskunta ja punatulkkuherrasväki näyttäytyvät joka päivä. Ja orava käy kurkkimassa ikkunoista ihan totuttuun tapaan.

Eläimillä on tapansa niin kuin meillä ihmisilläkin. Usein nämä tavat vieläpä periytyvät. Eläinten käyttäytymisen vielä ymmärtää, onhan se niillä geeneissä, mutta että ihmisetkin ovat monessa asiassa samanlaisia kuin esipolvensa. Niin kuin nyt minäkin. Näen itsessäni päivä päivältä aina vaan enemmän ja enemmän oman äitini piirteitä. Se, että muistutan häntä hyvin paljon ulkonäöltäni, sen olen toki huomannut jo vuosikymmeniä sitten. Mutta luonteenpiirteet ja tietynlainen suhtautuminen asioihin, nekin tuntuvat tulevan vahvasti omalta äidin puolelta. 

Nuorena olin sitä mieltä, että minusta ei kuuna päivänä tule samanlaista kuin oma äiti. Oli se muori niin vanhanaikainen ja niin järkkymätön mielipiteissään ja niin varma siitä, että oli oikeassa asiassa kuin asiassa. Korotteli ääntää ja kiroilla täräytteli, jos ei muuten saanut asiaansa pontta. No, täräyttelen minäkin ja vieläpä ihan liian kanssa. Ja aika jyrkkä minustakin on tullut, vaikka olenkin varovaisempi mielipiteitteni julkituomisessa, mutta omassa mielessäni olen ihan omaa mieltä. Olen vain tottunut pitämään mölyt mahassani. No, nythän mun maha on niin pienentynyt, että ei sinne paljon mahdu, ei edes sitä mölyä. Olipahan tuasiisa sekava selitys, mutta menköön tällaisena. Jos putosit kärryiltä, niin kiipeä seuraavaan kyytiin:)


                      
Nämä mummo ja pappa, nää on niin mahtavia, että oli taas pakko lisätä ikään kuin loppukevennykseksi:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti