Ikkunasta näkyvien mäntyjen latvustossa käy kova tuiverrus. Tuulee niin, että melkein villahousut pyörii jalassa. Pyörisivät siis, jos olisi . . . eikä sitten tämän enempää housuasioista:) Sähkötkin pätkivät tuossa päivemmällä. Katseltiin toisiamme, että ollaankos nyt varauduttu siihen, ettei vettä tule, eikä sähköhella toimi. Päätettiin ihan yhteistuumin ottaa rauhallisesti ja odotella. Virtaa tulikin sitten melko pian. Edelleen siis tuulee . . . mutta kesää kohti mennään.
Olen tässä jo neljättä viikkoa valmistautunut leikkaukseen. Ihan sellainen pieni operaatio, tavallaan ohitusleikkaus. Sydämestä ei nyt ole kyse, voihan sitä toki ohitella muutakin. Eilen kävin EKG:ssä eli sydänfilmissä. Nauha tai käyrä tai mikä se nyt lieneekään, joka tapauksessa se kädessä menin sitten nukutuslääkärin puheille. Odottelin kotvasen aekoo ja siinä joutessani tutkailin käyrää vähän tarkemmin ja olin lentää perseelleni (istuin tuolissa, joten lento olisi ollut suorastaan vaaraton). Käyrässä luki Lontoon kielellä: Possible lateral myocardial infarction, probably old. Että minulla olisi joskus ollut joku sydäninfarkti. Olenhan minä kuullut, että naisilla infarkti voi olla jopa aivan oireeton, mutta kuitenkin epäilin.
Heti ensimmäiseksi tyrkkäsin käyrän lääkärin kouraan ja kysyin, että mitä se tuo tarkoittaa? EKG-laitteet on säädetty niin herkiksi, että ne kirjoittelevat tuloksiksi ihan mitä sattuu. No, ei se lääkäri ihan noilla sanoilla asiaa selvittänyt, mutta suomeksi käännettynä se meni näin. Joka tapauksessa en ole saanut slaagia, en ainakaan sellaista, mikä näkyisi käyrässä. Enkä suinkaan vetele viimeisiäni!
Heti ensimmäiseksi tyrkkäsin käyrän lääkärin kouraan ja kysyin, että mitä se tuo tarkoittaa? EKG-laitteet on säädetty niin herkiksi, että ne kirjoittelevat tuloksiksi ihan mitä sattuu. No, ei se lääkäri ihan noilla sanoilla asiaa selvittänyt, mutta suomeksi käännettynä se meni näin. Joka tapauksessa en ole saanut slaagia, en ainakaan sellaista, mikä näkyisi käyrässä. Enkä suinkaan vetele viimeisiäni!
Nyt tuulee jo niin, että variskin lentää ihan vinossa ja mutkitellen. Voi raukkaa. Jos se istuu puun oksalle, niin saa kynsin ja nokin pidellä kiinni, ettei vain putoa. Jos se kyyristelisi maassa, niin ovela kettu voisi hypätä niskaan ja ottaa variksen iltapalakseen. Ei ole helppoa variksenkaan elämä. Kyllä siinä väsyy, kun yrittää taiteilla luonnonvoimia vastaan.
Näillä puhheilla ja höpinöillä mummo tuasiisa lopettelloo. Kirjoittelemisiin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti