Ontto juttu

Pari vuotta sitten, silloin kun syynättiin kaikki muut paikat paitsi pää, silloin todettiin silloin ihan sivulöydöksenä, että yksi peukalon luista on ontto ja kananmunan kuoren paksuinen. Leikatahan se piti, koskapa oli vaarana, että työn tuoksinnassa luu murskautuisi. Onttoon luuhun laitettiin leikkauksessa lasi-ainesta. Mitä lie ollut jotain Riihimäen lasitehtaan sivutuotosta, lie ollut vanhoista viinapulloista, tahikka hillopurkeista murskattua lasia. Ei ehken kuitenkaan . . . höpötän . . . tuasiisa.   

Tuli vain mieleen, että milloinkahan huomaavat jonkin tutkimuksen sivulöydöksenä, että herra jee, mummon päässäkin on onttoja paikkoja? Tuntuu nääs joskus siltä (joskus ja joskus:), että ei toimi tuo yläpää läheskään yhtä hyvin kuin alapää. Heh hee! Muisti pätkii ja hoksottimet on hukassa. Ei nyt ihan koko ajan, mutta silloin tällöin. Esimerkiksi, kun on kauppaan lähtö, niin muistilista pitää olla ehdottomasti ja se lista pitää muistaa ottaa mukaan. Kaupassa on sitten muistettava lukea sitä listaa, ettei käy niin, että tulee ostetuksi jotain ihan muuta, tavallaan niin kuin listan vierestä.  Tämä juttuhan lähti liikkeelle siitä, että oivariini jäi ostamatta, vaikka listaan oli merkitty selevällä suomen kielellä, että oiva. Ontto pää ja lahonnut, ei maha mittää!

Huomen aamulla käännetään auton nokkaa taas kohti Kuopiota. Menen siihen pieneen operaatioon, eikä jännitä yhtään, ei ainakaan vielä. Saattaa siis olla muutaman päivän tauko näissä kirjuutushommissa. Lukekaa vaikka seiskaa, tahi akuskia iltasaduksi. Ensi kertaan siis. Äitivainaan sanoilla: Olokaahan immeisiks.