Ihana kesä

Onko tässä kesässä muka jotain vikaa? Tämähän on ollut niin helppo kesä, että. Ei ole tarvinnut kantaa kasteluvesiä kasvimaille ja kukkasille, eikä ole tarvinnut hiki päässä hoippua nestehukan uuvuttamana epätoivoisesti varjoa etsimässä. Niin on ollut leppoisaa ja rentouttavaa kuunnella kuinka sade ropisee kattoon, suorastaan meditoivaa. 

Olet ihan omien ajatuksiesi vallassa, hermot lepää ja siinä samalla roppakin. Nukut aamupäiväunet, heräät samaan unettavaan ropinaan, syöt tai juot jotain ja otat sitten päivätorkut, sitten iltapäiväettoset ja alkuillan tupluurit. Ja sitä rataa painuu päivä taas iltaan. Mutta mutta, kas kummaa, sinua ei jostain ihmeen syystä enää nukutakaan. Ei auta, vaikka lasket tämän pitäjän lampaat (nopeasti ovat lasketut), siirryt sitten kanoihin ja kukkoihin, joka sekin sujuu nopsasti, lehmistä nyt puhumattakaan. 

Olet jo suorastaan epätoivoinen, kunnes kuulet tutun ja turvallisen äänen. Taivas tummuu entisestään ja pian kunnon sadekuuro piiskaa pihaa. Kukkalaatikon orvokit kyyristelevät nöyrinä, samettikukat lurpauttavat kukintonsa ja järvi suorastaan kuplii, kuin olisi yksi suuri poreallas. Sinäpä vaan vedät peiton korville ja olet pian rentouttavassa unessa. 

Niin on ollut helppo kesä. Yhtään mattoa ei ole pesty, osa ikkunoistakin odottaa vielä putsaajaansa. Talvella suunnitellut kesäiltojen onkireissut ovat jääneet yhteen ainoaan. Ei syönyt kala, ei! Vain muutama huono-onninen körmyniska tarttui syöttiin. Kalatkin ovat siis kaikonneet niemien nokista ja luotojen reunoilta. Kai ne ovat jossain sadetta pitämässä nekin . . .

Mutta hei, nythän mä sen vasta hokasin, eihän kesä ole vielä tässä. Vielä on kesää läljellä, vielä tulee kauniita päiviä . . .