Päivä painuu taas iltaan. Järvi on täällä lahden puolella aivan peilityyni. Isännänviiri sentään hiukan heilahtelee. On kylmä, mittari näyttää kahtatoista, plussan puolella kuitenkin eikä vettäkään juuri nyt sada. Lämpimikseni tässä kirjoittelen.
Ensimmiset kypsät ja aromikkaat metsämansikat on tänään maisteltu. Niiden maku ja tuoksu päihittää mennen tullen jalostetun puutarhamansikan. Postireissulla huomasin, että mustikatkin jo alkavat sinistyä. Kettukiven päivänkakkarat kukkivat, tiikerinliljat ja jalokullerot myös. Kuunliljan sinertävät lehdet eivät koskaan aikaisemmin ole olleet yhtä suuria.
Villasukkakelit siis vaan jatkuvat eli sitä yhtä täällä edelleen kaivataan. Aurinkoa ja lämpöä. Siis oikeastaan kahta:) Lämmintä toki riittää Kettumökissä, mutta aurinko mollikka saisi näyttäytyä. Sitä ihmettä odotellessa . . . olokeehan immeisiks ja kirjoitellaan tuasiisa:)
Elokuussa alkaa oikea kesä:)
VastaaPoista