Mozartin tarina

Ennen vanhaan, kun lähdettiin vierailulle, lähdettiin käymään kylässä. Oikein ahkeraa vierailijaa nimitettiin kyläluudaksi. "Kääkeehän kylässä". Näillä sanoilla toivotettiin ystävä tai naapuri vierailemaan toisenkin kerran. Eikä tarvinnut etukäteen sopia kellonaikaa tai edes vierailupäivää. 

Taloissa ja mökeissä elettiin tietyn päivärytmin mukaan. Aamulla herättiin kukonlaulun aikaan navettatöille. Kahvit ja ruokailut ja joissakin taloissa ruokalevot, rytmittivät päivänkulkua. Iltaruualle kokoonnuttiin jälleen pöydän ääreen tiettynä ajankohtana, siinä neljän, puoli viiden aikoihin. Sitten taas lähdettiin iltatöille navettaan. Ilta oli niin sanotusti vapaata. Tosin ainakin emännillä oli omat puuhansa. Ilta tai sunnuntai-iltapäivä olivatkin sopiva aika poiketa naapurissa vaihtamassa kuulumisia ja nauttimassa talon tarjoilusta. 

Me papan kanssa käytiin tänään kylässä ja oikein syntymäpäivillä. Itse sankari oli oman kotikylämme kasvatteja. Hänelle tuli tänään täyteen tasan 89 vuotta. Tämän ikäisekseen pirteän rouvan muisti pelaa kuin partaveitsi. Oli oikein mukava kuunnella hänen kertomuksiaan ja muisteluitaan. Esimerkiksi kuinka hänen veljensä oli hukuttanut Mozartin. Savoksi sanottuna Mootsartin, mutta kirjoitan nyt kuitenkin arvokkaasti yleiskielellä, ettei tarinan juoni kärsisi enempää. Nyt jokainen heikkohermoinen voi joko sulkea tämän sivun tai sitten lukea eteenpäin. Joka tapauksessa voin jo paljastaa, että kertomuksella ei välttämättä ole huono loppu. 

Mozart oli nimittäin kissa, johon jostain syystä oli työläännytty ja se päätettiin hävittää hukuttamalla. Talon väkeen kuuluva mies laitettiin asialle. Hän otti Mozartin syliinsä ja sujautti pahaa aavistamattoman kissan viholaissäkkiin, sulki säkin suun ja suuntasi säkki selässään kohti rantaa. Viholaissäkiksi sanottiin karkeasta juuttilangasta tai peräti nokkoskuidusta kudottua kangassäkkiä. 

Muutama kissankynnen raapaisu tuntui miehen selässä kuin pistona sydämessä. Mies kovetti luontonsa ja eikun vene vesille ja mies soutamaan hyvän matkaa salmelle päin tietyn syvänteen reunalle, säkki kissoineen järveen ja veneen kokka takaisin kotirantaa kohti. 

Mies souteli hissukseen katsellen aivan eri suuntaan kuin surulliselle hukuttamispaikalle. Hiukan jo harmittikin, olihan Mozart kuitenkin Luojan luoma ja oikeastaan ihan hyvä kissa. Mitä nyt joskus kusta suhautteli tuvan lattialle, mutta sattuuhan sellaista joskus ihmisillekin, eikä niitä sullota viholaissäkkiin ja upoteta syvänteisiin. 

Mies nousi murhemietteissään kotirinnettä ylös ja kääntyi polulta pihalle. Kuinka ollakaan, tuvan rappusilla istui odottamassa kukas muu kuin Mozart, märkänä kuin uitettu kissa. Kirjaimellisesti. 

Kissalla sanotaan olevan yhdeksän henkeä. Mozartilla niitä ainakin oli. Tarinan lopuksi on kerrottava, että melko pian tämän ihmeellisen pelastautumisensa jälkeen Mozart hävisi lopullisesti. Tällä kertaa syyllisenä ei ollut kukaan talon väestä. Ehkä Mozart otti niin sanotusti nokkiinsa ja muutti asumaan toisaalle, jonnekin missä tunsi olonsa turvalliseksi. Ehkä jopa kauas sisämaahan, paikkaan jossa ei näkynyt järveä mailla ei halmeilla.