Kivellä taas

Hei vaan pitkästä aikaa. Käväistiin Helsingissä tutkailemassa entisiä kotimaisemia. Siinä samalla paimennettiin kolmevuotiasta sirkeän virkeää ja todella reipasta pojantytärtä Annia. Yhdessä käytiin vähän sukulaisia tapaamassa ja tietenkin siellä Porvoon Muumi-leikkipuistossa. Herneitä popsittiin kauppatorilla ja välipalaksi omenoita ja villipersikoita. Nam! Taidettiin myös herkutella jäätelöllä ihan luvattoman monta kertaa, mutta sitä ei kerrota isälle ja äidille. Eihän? 

Samalla torireissulla tutustuttiin muuten kaupungintalon Sibeliusnäyttelyyn. Annia  kiinnosti erityisesti Sibeliuksen lapsuus ja nuoruus. Tyttö istua nökötti kuulokkeet korvillaan ja kuunteli kertomuksen varmuuden vuoksi kolmeen kertaan. Ja Kimmo Kaivannon Ketju-patsas sai Annilta erityishuomion. Patsas seisoo peilien päällä ja peileihin kurkistamalla patsas näyttää jatkuvan ja jatkuvan aivan loputtomiin.

                                                          

Muulahaisen muoli, 
pelunoita kuoli, 

pilkkoi pookkanoita, 

pani pannuun voita. 

Muoli koitti ehtiä, 

piti kovaa kiilettä. 

Lapset huuti nälissään, 

koska päästään syömäään!

Ärrä oli vielä vähän hakusessa, mutta eipä se haitannut. Mummo ja pappa kyllä ymmärtävät, sillä meillähän on takana pitkä oppimäärä erilaisista ärrä-, ässä- ja ällävivahteisista lastenmurteista. Voitais aiheesta tekaista vaikka väitöskirja. Sitten me oltaisiin lastenmurteiden tohtoreita. 

                                 

                                Muurahaisen muori ja joku Muu:)

Öylössä päevänä myö siis kottiivuttiin takas omalle kielalueelle. Piäkaapunnissa ku pit oekasta viärät leuat, toesin sannoen pit puhua sivistynneesti sä ja mä ja sitku ja niinku. Vua kylläpä tuo onnistu sekkii iha vanahasta muistista.

Koko päevä on männä näetä kothommia rustatessa. Uamulla enstöeks pit männä verjkokkeisiin ja tietennii kaappaan leipee maetoo hakemaa. Ku ei ou vieläkää tullunna sitä lehmee hankituks. Eikä toenperrää tulekkaa, kuha leokoja huvinpäeten loksutan. Näetä kasvantaviäriä leokojan!

Pyykkikone on pyörinnä pitkin päevee. Mansikat on poemittu ja melekeinpä jo syötykii ja ostomansikat listitty pieniks ja pantu pakkasee. Siitä se vua  läht elämä rulloomaan entistä rattoosa. Ollaa immeisiks, olokee työkii.