Villasukkakelit

On se tuasiisa ilimoja pielly. Kylymä on ku . . . sanonko missä? No, siellä itänuapurin helevetissä. Vilu hytisyttää koko roppoo, jos pikkusenkii ulukona pistätekse. Ja kuitennii pitäs olla kesä kaoniimmillaan ja meijän kaekkiin vua käpsehtiä raettiissa mualaisilimassa. Vua mänepä ulos, nii hyvin noppeesti out takas tuvassa, pistät tulet uuniin ja uuniin kylykiä hammuilet käsiäs lämmittääkses. 

Tätä sitä on outettu mustasta syksystä, kylymästä talavesta ja märästä kevväästä asti. Että sitte ku on kesä, nii sitte tarkenoo vaekka ilima rihmankiertämöö olla ulukosalla. Ja että kyllä ne satteet loppuu, kuha kesä tulloo ja sitten on kesä ja kärpäset. Vettä tulloo tuasiisa taevaan tääveltä, eikä ou vielä ies se akkaeviikko. Sitte se varmaan sattaa oekeen kunnolla, kuha se viikko koettaa, ropsauttaa oekeen muaha asti. Outteko kuullunna, että jos uamulla sattaa karjan kynteen, niin satteen pitäes loppua puolilta päevin. Vua jos päevällä alakaa satamaa, nii sattaa aenakii iltaa asti. Vanaha kansa sen ties tuonnii viisauven. Ja sen, että akkaeviikolla sattaa ku Esterin peestä, vaekka ei Esterin nimipäevä sillon oukkaa . . .

Kärpäsiä ei vielä ou riesaks asti, vua itikat ne lentelöö ja tarroovat het kiinni ku mahollista, useimmite ne on tunkemassa papan korvii. Nekkii tykkee niin tuosta minu ukostan. Minusta ne ei niinkään välitä, enkä ou siitä millänsäkkää. Onha se toesaalta itikankii elettävä. Vua tarviiko sitä justiisa meijän olla niitä itikan elättäjiä. Eipä mittää, suattaaha tuota lämpimikseen huitookkii . . . 

Nii lykkäs meille ihmispoloille kunnon villasukkakelit. Villasukka se on immeisen melekein paras kaver, aenakii näellä kymmenillä. Ne on kylymällä siällä lämpimät ja helteellä viileet. 

Ei aata itku markkinoella. Vejetään vua villasukat jalakaa, pipo piähä ja kintaat kättee ja naatitaan Suomen kaaniista kesästä. 
  
                       Kärpäset lomailevat (ilman villasukkia)