Aloitan erään kuvitteellisen hahmon sanoilla: "Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin." Kyllä en ollut mielissäni tarpoessani entisille suorastaan uskomattoman satoisille sienimaille. Niin oli kaunis koivikko ajettu syville urille, eikä sienistä tietenkään enää muuta kuin kaunis muisto. Ja muutama valokuva:)
Niin oli jätetty maahan lahoamaan paksuja koivujen tyvipöllejä. Joka puolella kaadettuja ja koneella maahan juntattuja koivuja, leppiä ja pienempiä kuusia ja mäntyjä. Siellä kaikki lahoamassa. Näillä puilla olisi lämmittänyt puolet tätä kylää ainakin yhden talven ajan. Pieni on kylä, mutta yhtä vaille joka talossa lämmitettävä uuni.
Harmittavaa haaskausta, mutta eniten kuitenkin ärsytti se maaston urittaminen. Niin syviä ojia, että näkyvät varmaan avaruuteen asti. On siinä pienillä vihreillä avaruuden olennoilla ihmettelemistä, että minkä ihmeen takia näitä ristiin rastiin meneviä uomia on tehty. Tosin, kyllä ne varmaan ihmettelevät monia muitakin asioita. Het tulis mieleen vaikkapa muivikasseissa suunnattoman suuriin läjiin kätketyt pahalta haisevat jätökset tai jonkun talvisen vaaran pitkin vesistöjä valuvat likavedet.
Tämmöinen pienenläntä mummo olisi entisessä metsässä liikkuessaan tarvinnut tikapuut, että olisi päässyt ilman kohtuuttomia ponnistuksia uraan ja uran yli. Voi helekatti tätä maailmanmenoa. Oikeastaan tekisi mieli nostaa syyte maan omistajaa vastaan, kun on tehnyt anteeksiantamattoman ympäristörikoksen myllättyään koko koivikon läpipääsemättömäksi kynnökseksi. Että hyi hyi sinua, minkä teit. Siinä män mualiman parraat sienimaastot ja hirvittävä määrä polttopuuta. Kyllä ei nyt mummoo naarata.
Siitäpä tulikii mieleen se vanaha vitsi. Se, kun anoppi putos venneestä ja paenu het pinnan alle ja vävypoeka vuan tuumas, että nyt ee naarata:( Tai se toenen vitsi siitä, kun anoppia hauvattiin. Kun pit kahteen kertaan laskee hautaan, kun ei aploodeista meinannut tulla loppua. Hirveitä nuo anopit, sii myö anopit:) Koettakaa miniät ja vävyt vua kestee:), myös ollaan katoavaa kansanperinnettä ja uusiutumattomia luonnonvaroja:)
Pappako se siinä ihmettelee, että minne se mummo nyt hävis!
Tämmöinen pienenläntä mummo olisi entisessä metsässä liikkuessaan tarvinnut tikapuut, että olisi päässyt ilman kohtuuttomia ponnistuksia uraan ja uran yli. Voi helekatti tätä maailmanmenoa. Oikeastaan tekisi mieli nostaa syyte maan omistajaa vastaan, kun on tehnyt anteeksiantamattoman ympäristörikoksen myllättyään koko koivikon läpipääsemättömäksi kynnökseksi. Että hyi hyi sinua, minkä teit. Siinä män mualiman parraat sienimaastot ja hirvittävä määrä polttopuuta. Kyllä ei nyt mummoo naarata.
Siitäpä tulikii mieleen se vanaha vitsi. Se, kun anoppi putos venneestä ja paenu het pinnan alle ja vävypoeka vuan tuumas, että nyt ee naarata:( Tai se toenen vitsi siitä, kun anoppia hauvattiin. Kun pit kahteen kertaan laskee hautaan, kun ei aploodeista meinannut tulla loppua. Hirveitä nuo anopit, sii myö anopit:) Koettakaa miniät ja vävyt vua kestee:), myös ollaan katoavaa kansanperinnettä ja uusiutumattomia luonnonvaroja:)
Pappako se siinä ihmettelee, että minne se mummo nyt hävis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti