Olen ihan tarkoituksella ollut viime ajat hiljakseen, vaikka kaikkea kivaa ja kertomisen arvoista onkin tapahtunut Kettukivellä ja kauempanakin. Olen ollut suu supussa, siksi koska viime aikoina on niin paljon vain ja ainoastaan tietyt asiat uutisissa, ajankohtaisohjelmissa ja lehtien otsikoissa. Sitä jos asettuu näin tavallisena mummona asian puolesta tahikka vastaan, niin se muuttuu herkästi politikoinniksi ja aina löytyy joku, joka pahoittaa mielensä tai jonka silmissä leimautuu hyväksi tai sitten perin pahaksi ihmiseksi. Siitä vain tämä väliaikainen hiljaisuus.Olen saanut pahimmat mölyt pidettyä mahassani ja voin siis taas kirjoitella.
Kaikki on siis hyvin tai ainakin entisellään täällä Kettukivellä. Terveenä on oltu, sikäli kuin niin voi sanoa, koskapa meillä kummallakaan ei ole niitä kuuluisia terveen papereita. Ainakin on yritetty uhohtaa kaikki vaivat ja valitukset. Aamulla on herätty uuteen päivään ja katsottu sitten illalla mitä päivä toi tullessaan.
Harrastukset ovat alkaneet meillä molemmilla. Mummo on tarttunut siveltimeen ja pappa pajavasaraan. Kuuluu siis sutinaa ja kilkatusta:) Sutinaahan meillä on ollut jo yli neljäkymmentä vuotta. Ja toivottavasti jatkuu hautaan asti. Ne sutinat ja suhinat:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti