Olipas tänään viileää, ensimmäinen oikein syksyinen sää. Lämpimikseni läksin sitten metsäkierrokselle. Samalla sain liikuntaa ja tasapainoharjoittelua. Mikään muu likuntamuoto ei voi olla tämän ikäiselle mummolle parempaa kuin kävely vaihtelevassa maastossa. Siinä mieli virkistyy ja sielu lepää.  

Minulla on ollut tapana aina myöhään syksyllä kierrellä kaikki mahdolliset sienipaikat. Tarkistan siis, että kyläläiset ja satunnaiset kulkijat ovat varmasti löytäneet kaikki sienet. Jouduin taas toteamaan, että eivätpä ole taaskaan onnistuneet siinä hommassa. Eilen toin korillisen kanttarelleja kotiin ja niin myös tänään. 

Myöhäissyksyn sieniä, niitä suppilovahveroita, niitä eivät silmäni taaskaan tavoittaneet. Silmät on jotenkin ohjelmoitu näkemään vain keltaista. Kyllä ne punaistakin näkevät, mutta harvemmin sienimetsässä. 

Näen punaista etenkin jos joudun tekemisiin kaksinaamaisten tyyppien kanssa. Sellaisten, jotka ovat edessä niin mielin kielin ja lirkun lirkun, mutta kun käännät selkäsi, niin heti vedetään mattoa alta tai tulee puukkoa lapaluiden väliin. Noin niin kuin kuvainnollisesti sanottuna. Kerran elämässäni olen joutunut tekemään töitä tällaisen tyypin kanssa. Ja voin sanoa, että niitä aikoja ei ole yhtään ikävä. Joku lukijoistani saattaa tunnistaa tämän henkilön ja luulen, että on kanssani samaa mieltä. Se siitä. Lakaisen tämän asian maton alle, enkä sinne enää kurki. Piste sille!

Tielleni osui siis muutamia punaisia kärpässieniä, yksi haaparousku, yksi puoliksi syöty karvarousku, yksi koivuhapero ja runsaasti kanttarelleja, pari herkkutattia ja useita punikkeja. Oli siellä metsässä toki muitakin sieniä, mutta niiden tuntemukseen eivät taitoni riitä. Jokainen tunnistamaton sieni on myrkyllinen! Sillä periaatteella toimien olen säästynyt vatsanväänteiltä, dialyysihoidolta, maksavaurioilta ja hallusinaatioilta. 

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt . . . sieniä ja marjoja löytyy vieläkin, vaikka pian ollaan jo lokakuussa. Jouluunkin on enää vajaa kolme kuukautta. 

          Jokohan ne tontut pian liikkuu? Olokeehan varuiks immeisiks:)