Kotona ollaan tuasiisa. Onnellisesti. Hirvet, peurat ja kauriit pysyivät kiltisti poissa niiltä teiltä, joita papan kanssa ajeltiin. Kettukiven mökki ja kotimaisemat ovat myös entisellään. Postilaatikkoon oli kertynyt monta "Mullikkaa". Savolaiset kyllä tietävät mikä on mullikka.  Teille muille  voin selvyyden vuoksi kertoa, että kyseessä ei ole nuori sonni eli mullikka, vaan sanomalehti nimeltään Savon Sanomat. Sitä julkaisua on menneinä vuosikymmeninä kutsuttu myös nimellä Mullikka tai Mullikkasbladet. 

Koivut olivat tiputelleet lehtiään ja Kettukiven piha kaipasi tuasiisa ruoputtelua. Siinä touhussa vietin aamupäivän tunnit. Ja nyt on olkavarret ja sormien nivelet kuin tulessa. Ei ole mummo enää työntekoa varten. Pientä työhelöintiä voi päivän mittaan tehdä, mutta monen tunnin urakoista on parasta luopua. 

Miksikö oltiin monta päivää poissa Kettukiveltä? No, minäpä kerron. Tytär nimittäin pyöräytti hartaasti odottamansa esikoisen. Me papan kanssa taidettiin kylläkin odottaa yhtä innokkaasti ja malttamattomina kuin lapsen vanhemmatkin. Semmoinen vika meissä isovanhemmissa on.  Niin tuli yksinkertaisesta:) mummosta kaksinkertainen ja papasta vielä enemmän.

Vauva on niiiiiin ihana, suloinen, pehmoinen ja pieni. Suvun piirteitä hänestä tietenkin tutkailtiin. Ensisilmäyksellä oli vauva näyttänyt tyttären silmissä Annikki-mummilta, papan äidiltä siis. Vauva on poika, sitä en muistanut kertoakaan. Eikä hän näytä miltään mummilta, vaan aivan omalta isältään ja äidiltään ja omalta itseltään! Ihana Mummon mussukka ja Papan Palleroinen. 

Me isovanhemmat ollaan tietenkin aivan onnesta soikeena ja odotetaan aina vaan uusia kuvia kasvavasta pienokaisesta. Lapsi ja hänen vanhempansa ovat ajatuksissa. Toivomme kaiken menevän hyvin ja että vauva kasvaa ja voimistuu, pysyy terveenä, nukkuu yöllä monen tunnin unia ja itkee sen tarpeellisen määrän mitä vauvan elämään kuuluukin ja näyttää aurinkoisen hymynsä äidin ja isän ja kaikkien läheistensä iloksi.  

Tottahan kaikki mummon ja papan omatkin lapset ovat mielessä ja erityisesti kolmevuotias sirkeän virkeä Anni-tyttö. Onneksi ennätettiin tavata myös heitä. Omien lasten halauksilla jaksaa tämmöinen höpsähtänyt Kettukiven mummo taas päivästä toiseen. 

Semmoisia ne mummot ja papat ovat, kovia huolehtimaan ja toivomaan!