Tuli tässä aamukahvia siemaillessa mieleen viimekertainen matka etelään. Sille sitten nauraa hykerreltiin papan kanssa niin, että meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun. Niinpä ajattelin jakaa tämän reissumuiston teidän kanssanne, mutta siitä en ota vastuuta, jos joltakin teistä lukijoista menee kelloksit henkeen.
Ajettiin siis kauniina syyspäivänä etelää kohti. Etelä on yhtä kuin kaikki mikä sijaitsee Suonenjoen eteläpuolella. Juteltiin ajan kuluksi niitä näitä ja odoteltiin jännittyneinä viestiä lapsenlapsen syntymästä. Ihailtiin ruskaa, joka paikoitellen oli vielä oikein värikästä. Siellä täällä oli syyskynnöt ja lannoitukset tehty. Asfalttiteille oli tippunut traktorin renkaista multapaakkuja, ynnä muuta renkaissa kulkeutunutta.
Karoliinan Kahvimyllyyn olisi menty kahville, mutta ei hoksattu, että se oli vissiin jo vuosia sitten siirtynyt toiseen toimipaikkaan ja sen ohi oli ajettu jo kilometrejä sitten. Oli tyytyminen Oravakiven absiin. Ja tuskinpa Karoliinalla olisi ollut gluteenitonta herkkua tarjollakaan. Nyt yhtäkkiä muistinkin, että lähetin Karoliinalla äspostia asiaa tiedustellakseni, vaan eipä ole vieläkään vastannut, ei Karoliina eikä Karoliinan Kahvimyllykään. Gluteeniton kahvileipä tuntuu olevan herkkä asia monelle kahvilayrittäjälle. Useimmiten tarjotaan pakastettettuja sitruunamuhvinsseja tai sitten eiootta.
Ilmanala Oravakivellä oli jotenkin maalaismainen, jollakin tapaa jopa kotoisa. Juotiin kahvit ja jatkettiin matkaa. Käännyttiin Hartolan jälkeen Kalkkisiin päin. Reitti oli mukava ja sopivasti mutkainen. Mani Baari oli vielä Kalkkisten keskustassa. Siitäkin olis kirjoitettavana yks juttu vuosien takaa. Kerron sen joskus. Jos muistan:)
Pulkkilanharjulla ihailtiin Päijänteen maisemia. Keltaiset koivut ja oranssinkeltaiset haavat värittivät kauniisti järvimaisemaa, aurinko paistoi ja tunnelma oli edelleen jännittynyt. Ravintola Reimari oli sulkenut ovensa, mutta ei me sinne sen puoleen olis poikettukaan. Niinhän se on, että jos jossakin paikassa saa huonoa palvelua, niin eipä sinne viitsi toista kertaa mennäkään.
Vähän ennen Vääksyn keskustaa tuli viimein tekstiviesti, että terve poikavauva oli syntynyt. Oltiin ihan onnesta sykkyrällä ja päätettiin pysähtyä vauvakahveille Vääksyyn. Heti, kun kömmittiin ulos autosta, nenään pelmahti oikein, siis oikein todella maanläheinen haju. Haisi niin lehmänpaskalle, että pisti ihmetyttämään miten näin keskellä Vääksyn kylää voikin haista niin voimakkaasti paskalle. No, kun ei paikkakuntaa niin tarkkaan tunneta, niin ajateltiin, että ehkä marketin takana on jonkun maanviljelijän pellot. Kuka sitä nyt tietää, onhan Haltialan pellotkin asumalähiöiden keskellä Vantaalla.
Poikettiin siis kahville Sisustuskahvila Kardemummaan. Voin suositella kaikille Vääksyssä vieraileville. Paljon kauniita sisustustavaroita, maistuvaa haudutettua teetä, jonka muuten sai itse valita useasta vaihtoehdosta ja myös gluteenitonta herkkua löytyi.
Hyvä maku suussa istuuduttiin takaisin autoon ja mennessä kylläkin ihmeteltiin edelleen sitä hirveetä paskanhajua. No, matka jatkui. Vähän väliä ihailtiin lapsenlapsen kuvaa kännykän näytöltä, maisemat vilistivät ohi ja pian oltiin siskon luona Pornaisissa. Siskon mies oli pihalla vastassa ja heti autosta ulos astuessa totesin, että täällähän haisee paska, on taitanut naapuri levitellä lietelannat tuohon pellolle. Siskon mies siihen ihmetellen, että ei hän vaan ole mitään haistanut.
No, asia jäi silleen. Asetuttiin taloksi, oltiin yötä pikkumökissä ja aamulla lähdettiin porukalla Helsingin kauppatorille. Ette kuulkaa arvaa, tai ehkä arvaattekin, miten jumalattomasti hävetti, kun kauppahallin nurkalla astuttiin ulos autosta . . . ja todettiin, että voimakas paskanhaju leijailee meidän auton ympärillä.
Matkalla oltiin imaistu auton alustaan kaikki traktorin lietelantasäiliöstä tielle valuneet paskat . . . ja paskanhajut. Että tämmöiset tulijaiset meillä oli etelän eläjille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti