Sen minä sanon, että kynttilöiden polttaminen on todellakin ylimainostettua humpuukia. Että muka tekee atmosfäärin, vai mikä se hieno sana nyt on, jotenkin romanttiseksi. Ja kanin kakat! On siinä romantiikka kaukana, kun sytyttelet ilta toisensa jälkeen kynttilöitä nähdäksesi liikkua hämärässä tuvassa jotensakin turvallisesti, ettet kompastu mattoihin tai kiikkustuolin jalkoihin tai törmää kapinoviin tai tuvassa haahuilevaan toiseen hömelöön eli pappaan:) Ja että löydät lääkedosetin ja osaat vielä ottaa siitä oikean päivän lokerosta oikeaan aikaan, oikean annoksen ja vieläpä ihan oikeesti omasta dosetistasi, ettet vaan papan lääkkeitä kippaa kitusiisi. Ei, ei todellakaan ole mitään tekemistä romantiikan tai muunkaan hempeyden kanssa. Se on todellista selviytymistaistelua. Ettäs sen tiedätte!

Olen aika monesti hehkuttanut miten meillä täällä maalla on kaikkea (on muuten velkaakin) ja kuinka me ollaan täällä Jumalan selän takana kuin herran kukkarossa. Iski tuasiisa todellisuus päin pläsiä. Se saakelin valiomyrsky, voi minkä se teki, se katkoi linjat ja vei meiltä sähköt.  Ajatelkaa, meiltä pienituloisilta eläkeläisiltä! Ettäs kehtasi, mokoma ryökäle. Sitä pettymystä nyt tässä puran eli debriiffaan. 

Meillä ei siis ollutkaan kaikkea, kun ei ollut sähköä. Ei tullut valoa napsauttamalla, ei nostanut pumppu vettä kaivosta, ei näkynyt telkkarista Possen suihkuralli, ei Alaston ase ja mies (vai oliko se toisin päin), ei Midsomerin murhat eikä Attenborough'n erikoiset. En nyt äkkiseltään osaa sanoa mikä näistä harmitti eniten . . . ehkä se oli tuo alaston . . . mikäliekkään;) 

Oon aina luottanut Valioon, ihan pikkupennusta asti. Valion voi ja edamjuusto . . . mikä voisi olla sen tutumpaa tai turvallisempaa?  Ei ehkä Arla eikä mikään muukaan! Outo etunimenä tuo Valio. Ei kai kukaan tosissaan enää laita lapsensa nimeksi Valiota? Toisaalta sehän on itsekunkin oma asia, tuo nimiasia. Mutta miltä kuullostaisi Ville Jusuf Valio tai Ali-Valio Muhamatti? Tsot tsot mummo, nyt suu suipommalla! (joku sarvipäinen ilmeisesti istuutui hetkeksi mummon olkapäälle kuiskuttelemaan sopimattomia ajatuksia, mutta vain hetkiseksi, vain hetkiseksi) Anteeksi! Piste tuolle nimiasialle. Piste!

Selvittiin siis tuasiisa tästäkin koettelemuksesta. Pysyttiin omissa lääkkeissä, ei kuoltu näläkään eikä kylymyyteen . . eikä tylsyyteen, vaikka telkkariruutu oli mustana. Napsutellaan taas onnellisena valoja päälle ja pois ja jatketaan joka iltaista kanavarallia:) Mutta kynttilöitä en sytytä. En!