Lähdin tänään selvittämään päätäni, ajatuksiani. Aamulla tuntui jotenkin tukkoiselta, kuin ajatus ei olisi juossutkaan yhtä sukkelasti kuin tavallisesti:) Aatokset jotenkin köpöttelivät sellaista tosi verkkaista tahtia ja jumittuivat joutavan päiväisiin juttuihin. Olo oli yhtä totinen kuin kissankylvettäjällä!
Tiesin entisestään, että tähän tilanteeseen ei auta muu kuin raitis ilma ja liikunta. Joskus on mentävä oikeasti metsään saadakseen pääkopan eli keskusyksikön muistin ja tiedostot oordninkiin, vaikka sanonta "metsään meni" vihjaakin mönkään menemisestä. Ei muuta kuin reppu selkään ja metsään ja päätä selvittämään.
Nousin mäelle, jota täällä päin sanotaan vuoreksi. Vielä runsas kymmenen vuotta sitten mäelle pääsi ketterästi hyvää polkua pitkin. Nyt tässäkin metsässä on vieraillut metsäkone ja polun paikka on hävinnyt ikuisiksi ajoiksi. Onneksi sentään itse mäki on vielä koskematon polkuineen ja kelohonkineen. Liitän tähän pari tänään nappaamaani kuvaa.
Kaunis maaruska ja jäkälämatot värittävät maisemaa.
Hetkittäin mäellä oli miltei rikkumaton rauha. Jokunen pikkulintu tirskutti kuusien oksilla ja syksyinen tuuli kulki puissa latvasta latvaan. Nämä äänet kuuluvat maisemaan ja tunnelmaan eivätkä siis mitenkään häirinneet pään selvittelyä. Toki kylätiellä liikkui autoja ja maatilan traktori pyöri pellolla, mutta muuten oli levollista ja rauhallista.
En tiedä kirkastuivatko ajatukset, löysivätkö kaikki tiedostot ja kansiot omat paikkansa pääkopassani, mutta jotenkin olo on valoisampi. Ajatuksissa on muutakin kuin jokaisesta mediasta päälle hyökkäävät ikävät uutiset kestävyysvajeista, leikkauksista, vähennyksistä, kiristyksistä, soteuudistuksista, yt-neuvotteluista . . . no niin, nyt meinaa taas mennä metsään nää ajatukset . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti