Kalle Päätalon Riitu-äiti nimitti vaatimattomia huonekasvejaan kasvateiksi. Minullakin on kasvatteja. Muutama vain, kun tänne pieneen mökkiin ei montaa mahdu. Ruotsinmatkaltani toin tuliaisena pelargonian, joka kukkii vienosti vaalenapunaisin kukin. Näin sen värisen pelakuun jo vuosia sitten jossakin sisustuslehdessä, mutta kukkakaupoista sitä ei kuitenkaan löytynyt. Pysähdyimme kotimatkalla pienessä Hjon kaupungissa, ja siellähän pelakuu nökötti pienen putiikin portailla, ruukku kauniisti kääräistynä vaaleanpunaiseen paperiin. Se oli niin nätti, herkkä ja henpeä kuin vain pelakuu olla voi. Se oli siis pakko saada. Näitä tällaisia "pakkoja" tulee minulle hyvin harvoin! Mutta kun se osuu kohdalle, se on silloin PAKKO. Kotiin tultuani istutin tämän hempeyden oikeaan kukkaruukkuun. Nyt odotan ja toivon, että se kotiutuu meidän mökkiimme. Sitten mummolla on kauniisti kukkiva pelargonia mökin akkunalla.
Siskon ikkunalta sain mukaani posliinikukan. Sellainen oli myös lapsuudenkodissani. Oli ollut silloinkin, kun siskoni oli lapsi 1930-40-luvulla, siis aika kauan sitten. Yritän hoitaa tätäkin kukkaa kaikella taidollani. Se on käsinkosketeltava muisto, äidistä, kodista, siskosta. Tämä posliinikukan kuva on otettu netistä.
Toisenlaisia kasvetteja löytyy sitten kasvihuoneesta. Istutimme 6 Timoa vanhaan peltiseen lastenvannaan. Kuullostaa äkkiseltään omituiselta! Kyse on kuitenkin perunoista, ei ihmistimoista eikä yöntimoista! No, joka tapauksessa Timot ovat kasvaneet. Varret ovat jo lähes puolimetriset, mutta oikein topakat. Laitanpa niistäkin kuvan tähän. Vesi kielellä odotamme, että juhannuksen tienoilla söisimme uusia perunoita. Epäilen vähän, se piirre kun kuuluu luonteeseeni, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi . . .
Vielä kerron yhdestä kasvatistani, perhosorkideasta. Sain sen työkavereiltani melkein kaksi vuotta sitten. Silloiset kukat säilyivät yli puoli vuotta. Sitten se lepäili muutaman kuukauden ja alkoi kukkia uudestaan niihin entisiin kukkavarsiinsa. Ja kukkii edelleen kammarin ikkunalla. Ikkuna on länteen päin. En ole sen helpompaa kasvattia omistanut. Kaunistus asustaa läpinäkyvässä ruukussaan isossa lasimaljassa, jonka pohjalla on kaupasta ostettuja koristekiviä. Silloin tällöin lorautan vettä lasimaljaan. En erityisesti harrasta kukkasille juttelua, jospa tämä kukka kuunteleekin pappaa ja minua . . . tai ehkä puheradiota tai yle savon kanavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti