Aamuyöllä heräsin sateen ääniin. Vesipisarat rummuttivat peltikattoa. Sade jatkui koko aamupäivän. Ehkä taivaalta tippui kaikkien maailman äitien vuodattamat ilon- ja surunkyyneleet. Vesipisaroita oli niin paljon, että taivaan kyynelvarastot valuivat tyhjiksi. Toivotaan, että ensi kevään äitienpäivänä maahan putoaa vain ilonkyyneleitä.
Nyt järvi on melkein tyyni. Härkälintu-pariskunta ui rauhallisesti laiturin ohi. He ovat hyvin luottavaisia, eivät juurikaan häiriinny meidän elämänäänistä. Tosin me olemme melkolailla sopuisia. Harvoin kajahtelee näillä main riitasointuja.
Pappa sytyttelee rannalle nuotiota. Ajatuksena on, että paistamme äitienpäivän herkuttelujen päätteeksi vielä kunnon hiillosmakkarat. Samalla seuraamme kuinka samassa pesäpöntössä vierailevat sekä sinitiaiset että leppälinnut. Omituista! Onko toinen lintupariskunta toisen renkinä rakentamassa pesää vai mistä on kysymys? Mielenkiintoista on seurata kummat siihen lopulta asettuvat pesimään. Palataan siihen asiaan myöhemmin.
Mummon äidin villakirjontaa 1950-luvulta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti