Mitä se on, kun unohtelee asioita. Kun ajattelee keittävänsä kahvit, mutta huomaakin sitten aikansa ihmeteltyään, että eihän se levy ole edes päällä. Meillä nääs keitetään vanhanaikaisesti pannukahvia! No, sitten napsauttaa levyn päälle ja yhtäkkiä saakin mieleensä piipahtaa ulkona ja unohtuu sinne kiertelemään ja pällistelemään luonnon ihmeitä. Niin kuin sudenkorentoja. Pällisteleminen on muuten papan käyttämiä sanoja. Siinä pällistellessä sitten unohtaa kahvin ja sen päällä olevan keittolevyn.
Tai puhuu samat asiat lapsilleen kerta toisensa jälkeen. Niin, että lapset jo varovasti muistuttavat, että oot muuten äiti kertonut tuon jo ennenkin. Ehkä olisi parasta sanoa, niin kuin eräässä TV-ohjelmassa, että oletteko kuulleet tämän asian? Ei se mitään, kerron sen kuitenkin. Hih hih, nyt minua jo naurattaa! Oikeasti tapahtui tänään, että laitoin pyykkikoneen päälle, mutta unohdin pesuainepallon koneen päälle. Pyykki pyöri sitten kahteen kertaan. Tulipa muuten puhdasta!
Muistin huononeminen ei ole naurun asia. Siispä yritämme täyttää ristikoita ja ratkaista sudokuja. Muutenkin vaivaamme muistinystyröitä vaikkapa pelaamalla Aliasta, sananselityspeliä. Vuorotellen selitetään ja toinen arvailee. Sujuu se peli näin kahden keskenkin. Tietokilpailut olisivat myös mieleisiä, kun vaan olisi joku joka kyselisi. Me kyllä vastattaisiin:)
Mutta kauppaan en lähde ilman muistilistaa. Meillä on aina pöydällä muistilehtiö ja ostoslista. Siihen laitetaan ostokset sillä siunaaman hetkellä, kun joku tarvike vähenee tai loppuu. Kettukiveltä on pitkä matka lähimpään kauppaan. On siis paras muistaa ostoksensa tai sitten saa olla ilman seuraavaan kauppamatkaan saakka.
Muisti on muutakin kuin se, että muistaa asioita. Se on myös sitä, että sinut muistetaan. Aika usein tulee ihmeteltyä kuinka nopeasti hyvätkin ystävät tai työkaverit unohtavat, saati sitten sukulaiset. Jos et itse pidä yhteyttä, niin eipä soi puhelin eikä postilaatikkoon kolahda kirjeitä tai kortteja. Onneksi on tämä blogimaailma. Tänne voi kirjoitella kuin hyvälle ystävälle konsanaan ja kuvitella kuinka blogiteksi mennä humputtelee pitkin ilmoja ja joku sen ehkä jossakin joskus lukee. Kiitos sinulle lukija:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti