Minun vanhin siskoni kävi 1950-luvun alussa Kuopiossa ammattikoulun ompelulinjan vanhassa Lottahovissa Väinölänniemellä. Aloittaessaan kaksivuotisen koulun hän oli vain 14-vuotias. Siskoni oli osaava jo kouluun mennessään. Äiti oli opettanut perusasiat, ja tytöllä oli sormissaan tekemisen taika. Koulun loputtua opettaja kannusti jatkamaan opiskelua Helsingissä, mutta kun ei ollut rahaa, niin jäi menemättä. Turolle pääsi ompelemaan suoraa saumaa ja siksakkia. Sinne ilmestyi Ruotsista värvääjä, joka houkutteli parempien ansioiden ääreen. Sisko matkasi Ruotsiin ja jäi sille tielleen.
Sain siskoltani vanhat kouluaikaiset kansiot. Niistä löytyvät siististi ja taidolla tehdyt näytetilkut kaikista mahdollisista saumoista, ompeleista, koristepistoista ja napinläpien ompelemisesta. Hienoimpia ovat esimerkit miten reikä tai repeämä korjataan ja miten paikka ommellaan niin, ettei sitä voi silmillä erottaa. Paikkaaminen olikin vuosikymmeniä sitten erittäin hyödyllinen taito. Vaatteista pidettiin hyvää huolta. Pulavuodet olivat vielä tuoreessa muistissa. Kuka nykypäivänä paikkaa rikkikuluneita vaatteitaan? Harva yleensäkään käyttää vaatteitaan niin kauan, että ne kuluvat puhki.
Ruotsiin matkanneet koulukansiot tekivät pitkän matkan. Oli niistä joskus ollut hyötyäkin, kun sisko tarkisti jonkun ompeluksen yhteydessä miten tietynlainen ommel tehdään. Nyt kansiot ovat vielä hetken minulla kunnes ne siirtyvät Kuopion kaupunginmuseon kokoelmiin.
Pyöreäpäinen napinläpi
Vanukirjontaa ja paljetteja
Silmunapitushalkio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti