Olen viihtynyt koneella, miettinyt, ajatellut ja naputellut tekstiä. Ja ollut kuin toisissa maailmoissa. Niinhän tavallaan ollaankin, kun keskitytään johonkin oikein intensiivisesti. Minulla se jokin oli tänä päivänä niin sanottu "pitkä teksti". Sitä kirjoittaessa unohtui melkein kaikki mitä ympärillä on. Menin ajoittain melkeinpä unenomaiseen olotilaan. Olin täällä, mutta ei oikeastaan ollutkaan. Sanoja sanojen perään pulppusi jostakin kuin lähteestä.
Mutta mutta, tämä on vain hetkittäistä. Tosin tarina ja sen käänteet pyörivät mielessä pitkin päivää . . . ja joskus yötäkin. Silloin uni on levotonta ja katkonaista. Vaikka jalassa on villasukat, niin jaloille ei tunnu löytyvän sijaa. Sitä vaan pyörii ja pyörii, tai ainakin ajatukset pyörivät, jos mummo onkin paikoillaan. Heureka! Keksin juuri mitä parhaimman hyötyliikunnan:) Hyödyllisten ajatusten pyörittämisen vaaka-asennossa:) Tämä patentoidaan . . .
Tämän kaltainen "kirjoituskohtaus" iskee harvoin, hyvä jos kerran viikossa. Useimmiten se tulee silloin, kun pitäisi tehdä jotain oikeaa hommaa. Niin kuin nyt esimerkiksi siivota, pyykätä tai silittää. Nippa nappa sain siis tänään siivotuksi, senkin papan avustuksella, kun jo piti rynnätä koneen ääreen. Pappaa piti sitten huudella välillä oikolukijaksikin. Elikkä (tuo sana on muuten yksi omista inhokeistani, ja nyt se pirulainen lipsahti tekstiin, mutta olkoon tämän kerran, kun kerran karkuun pääsi), siis lukemaan koneelle naputtelemaani tekstiä. Pappa vinkkaa, jos teksti lähtee hakoteille, eli siis muuttuu sellaiseksi, jossa ei ole päätä, ei häntää, lentää pilviin tai muihin atmosfääreihin . . .
Olipa tämä nyt sekava selitys. Mutta selitys kuitenkin. Selitys sille, jos Kettukiven lokiin ei tule tekstin pätkiä samalla vauhdilla kuin aikaisemmin. Ehkä joskus saatte sitten lukea sitä pidempääkin tekstiä. Sen suhteen olen nyt niin tosissani, että oksat pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti