Tätä päivää

Hyvää tätä päivää, sunnuntaita ja naistenpäivää. Tulppaanikimppu loistaa pöydällä. Papan serkkulikka pistäytyi eilen Mattinsa kanssa ja toi kukkia ja pullaa, Truben herkullista lettivehnästä. Nam:) Niin ja lisäksi juuri minulle sopivia herkkuja, jotka vieläkin odottavat. Siis jo lähes vuorokauden olen malttanut mieleni:) Olipa mukava, kun kävivät, saatiin tuasiisa rupatella. Pitäis useammin tavata, mutta kun myö asutaan tiällä jumalan selän takana ja hyö kaapunnissa ja molemmilla on ne omat kiireensä, vaikka eläkeläisiä ollaan joahinen . . . selityksiä selityksiä.

Kävi meillä toissapäivänä ihan harvinaisia vieraitakin. Enkä tarkoita, että se harmaaselkätikka olis tuasiisa tullut lintulaudalle . . . tai kettu olis pistäteksen kipittänyt pihapiirissä . . . vaikka eilen myöhään iltauutisten jälkeen syttyikin yllättäen pihavalo, joku siellä vilahti, ehkä se tällä kertaa oli jänis pitkäkorva, vieterikinttu, ristihuuli, arkahousu, pupupöksy . . . 

Nämä toissapäiväiset vieraat olivat meidän täyskaimoja. Mukava sattuma. Hyvin osasivat tulla, vaikka näin syrjässä asustetaankin. Ilma oli myterä ja harmaa. Armollinen sinänsä, sillä auringonvalo olisi paljastanut kaikki pölyt ikkunoissa ja hirsien päällä. Nyt ne olivat visusti piilossa. 

Olemme samanhenkisiä, niin kuin kaimani osuvasti sanoi. Väkerrämme kaikenlaista käsillä, sisustamme koteja omalla tyylillä välittämättä tuon taivaallista tämän ajan trendeistä. Oma koti, oma pesä, oma rauha ovat meille tärkeintä, unohtamatta tietenkään perhettä ja läheisiä. 

Pappa sai kaimansa kanssa ensimmäisen kerran vuosikymmeniin jutella ja muistella kouluaikojaan. He olivat nääs pari vuotta käyneet samaa koulua. Sitä, johon nyt rakennetaan asuntoja vanhuksille. Hyvin he muistivat opettajiensa kutsumanimet ja oikeatkin, kun vähän muistinystyröitä kutittelivat. Ja sen kuinka puutöissä oli käyty toisessa koulussa ja metallitöissä peräti Konttisen liiketalossa. 

Kaimoilla oli mukana heidän pikkuinen koiransa. Samaa rotua kuin meillä oli silloin vuosia sitten. Kynsien rapina lattiaa vasten kuullosti niin perin tutulta ja kotoisalta. Koira oli juuri samankokoinenkin kuin meidän Essi Emppu Esteri. Ehkä tämä koiranen tulee meille joskus yökyläänkin. Näin vähän jo sovittiin:)

             Lähtiessään kaimat jättivät oman nimikirjoituksensa pihamaalle.

                                           

Nyt on siis naistenpäivä. Onnitella tahdon tietenkin ensin omia tyttäriäni ja miniöitä, siskoa, velipojan Sirkkaa, serkkutyttöjä, sekä minun että papan, myös pikkupikkuserkkua Annelia. Sitten tulee pitkä lista nimiä, eikä kenenkään tarvitse pahoittaa mieltään, jos oma nimi listasta uupuu. Päänlahotustaudin takia ei ehkä juuri tällä hetkellä nimi muistu mieleen, mutta usein olette ajatuksissani.

Leena, Liisa x2, Hannele, Maisa, Salme, Marja, Kirsti, Päivi x2, Aini, Susanna x2, Sanna, Mari, Raija x2, Pirjo x2, Marja-Liisa, Alma, Ritva x2, Kaarina, Helena, Anna Raija, Tarja x2, Tuula, Teija, Terhi, Kati, Tiina, Kirsi, Sini, Laura, Johanna, Eve, Petra, Eveliina ja monet muut, joiden nimet ovat haihtuneet pois mielestä, mutta joiden kasvot muistan kuin eilisen? päivän. Onnea jokaiselle naiselle:)