Tämän päivän onni

Olen joko syntynyt väärälle vuosisadalle tai elänyt entisessä elämässä hirsirakennusten aikaa. Niin puhuttelevia ovat vanhat rakennukset. Jos niiden seinät, nurkat, hirrenraot, kynnykset ja kurkihirret osaisivat puhua, ne kertoisivat vuosikymmenien tarinaa ihmisistä ja elämästä. Ajasta, kun ei ollut autoja, ei traktoreita, ei metsäkoneita, ei tietokoneita tai edes puhelimia. Mutta taloissa, pihoilla, mökeissä ja torpissa oli ihmisiä. Oli rikkautta,  niin kuin oli puutetta ja kurjuuttakin, oli jotain yksinkertaista, oli elämää. Ihmiset olivat varmasti vähemmästä tyytyväisiä. 

Onni löytyi arjesta, sen iloista ja koettelemuksista. Onni ja autuus saattoi olla vaikkapa vain lapsen hymy, kirkkoreissu kerran vuodessa, uusi jauhosäkki tai puupino liiterissä tai suutarin naputtelemat uudet pohjat lapikkaisiin, uusi hartiahuivi tai sulhasen veistelemä puulusikka. Nyt tarvitaan avokadot ja ananakset, tonnikalat ja hainevät, vitaeprot ja höyrypesimet, arabian astiastot ja tarttumattomat paistinpannut, ja vähintäänkin kerran vuodessa matka vähintäänkin toiselle puolelle maailmaa, pian kai jo avaruuteen.

En kirjoittanut tätä siksi, että haluaisin palata aikaan "miekka ja kilpi". Eihän nykyajan mukavuuksista nauttiva ihminen niin enää osaisi elääkään, ei edes vanhanaikainen Kettukiven mummo. Halusin vain, että ihmiset ajattelisivat oikeasti, mistä onni syntyy, se aito onni. Tarvitaanko siihen aina maata ja mammonaa? Voisiko sen onnen napata aivan arkisista asioista? Luonnosta, vuodenajoista, mustarastaasta pihapuun alla, oravanhännän huiskautuksesta, läheisen ihmisen lämmöstä, kodista ja ystävistä. Silmät auki, sydän ja mieli avoinna voi nähdä ja kokea elämässään aivan uusia ulottuvuuksia. 

Kettukiven mummon tämän päivän onni syntyi oman lapsen kertomasta uutisesta. Se uutinen täytti mummon ja papan sydämet suurella rakkaudella.  

                                                      

Katsele vanhoja ajan patinoimia rakennuksia. Kauniit rosoiset hirret, ruosteiset saranat ja pihkaiset oksat  ovat kuin koruja.